keskiviikko 1. helmikuuta 2012

B1 - Soliflore

Hyvät lukijani,

Kiitos kommenteistanne koskien ensimmäisiä postauksiani. On hienoa kuulla, että tämänkinkaltaiselle lähestymistavalle parfyymimaailmaan on kiinnostusta. Olen kiinnostuksella lukenut eri parfyymiblogeja ja ihaillut sitä verbaalista nokkeluutta, millä kirjoittajat kuvailevat tuoksuttelemiaan hajuvesiä. Itse lähestyn aihetta matemaatikkona hiukan kuivemmin, mutta silti tuoksuvasti.

Tämänkertaisen kirjoitukseni aiheena on tuoksuluokituksen luokka B1 eli soliflore-tuoksut. Itse asiassa tästä ryhmästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka monta postausta ja aikomukseni onkin palata tähän uudelleen. Soliflore-tuoksujen ajatuksena on toisintaa ja tyylitellä luonnossa esiintyviä kukkaistuoksuja. Nämä tuoksut on hyvin helppo tunnistaa - nimensä mukaisesti niissä tuoksuu päänuottina aina yksi kukka. Tämän tuoksuluokan voisi jakaa lukuisiin alalajeihin eri kukkien mukaan. Vanhoista klassikoista tulee ensimmäisenä itselläni mieleen Diorin Diorissimo. Tämä tuoksu on kuin monivivahteinen kukkakimppu, joka yrittää jäljitellä kielon tuoksua. Diorissimon näkemys kielosta on täyteläinen ja ilkeästi sanottuna jopa tätimäinen. Tuoksun kokonaisuus tuo kieltämättä mieleen kielon, toisaalta tuoksussa voi löytää ylang ylangia, ruusua, jasmiinia... kokonaisen kimpun eri kukkia.


Vierailin viime huhtikuussa kansainvälisessä parfyymimuseossa Grassessa. Museossa oli eri tuoksuesimerkein hyvin havainnollistettu eri tapoja syntetisoida kielon tuoksua. Toiset näistä tuoksuista olivat nenäänpistävän synteettisiä, toiset onnistuneempia. Jos mietitään soliflore-tuoksujen perimmäistä olemusta, kyseessä onkin ennenkaikkea luonnon jäljittely ja vielä paremminkin tyylittely, ei toistaminen. Markkinoille on tullut viime aikoina yksinkertaisia kukkaistuoksuja, jotka ovat puhdaspiirteisen selkeitä ja joille on tunnusomaista yksi selkeä kukkaisnuotti. Näitä tuoksuja on tuonut markkinoille esimerkiksi L'Occitane. Vaikka näitä tuoksuja voidaan mitä parhaimmalla syyllä kutsua soliflore-tuoksuiksi, ei itse soliflore-tuoksuissa kuitenkaan pohjimmillaan ole kyse tästä. Luonnosta saatujen tuoksuelementtien käyttäminen on soliflore-tuoksulle aivan liian suoraviivaista. Tyylipuhtaat soliflore-tuoksut ovatkin enemmänkin taidolla maalattuja karikatyyreja luonnollisesta esikuvastaan. Tämän takia esimerkiksi Diorissimoa ei pitäisikään arvioida sen mukaan, kuinka hyvin se pystyy matkimaan kielon tuoksua. Eihän kukaan oleta impressionistiselta taulultakaan valokuvantarkkuutta.

Synteettiset tuoksuaineet ovat olleet käytössä parfyymiteollisuudessa pitkälti jo toista vuosisataa. Silti itse ainakin yllätyin kahlatessani erään kukkaistuoksun sisällysluetteloa. Tuoksussa oli lukuisa määrä erilaisia komponentteja, joiden tehtävä oli tuoksua jasmiinilta. Hyvin harva näistä tuoksuista itse asiassa oli luonnosta peräisin. Monissa tuoksuissa tämän huomaakin esimerkiksi yleisenä kukkaisuutena, jota ei aivan pysty kuitenkaan määrittelemään. Esimerkkejä modernin parfyymiteollisuuden soliflor-tuoksuista ovatkin esimerkiksi Kenzon Flower ja Power. Flowerin kantava idea on ollut luoda kuvitteellinen tuoksu unikolle. Power sen sijaan on synteettinen kukkaistuoksu, jossa on yksi selkeä kukkaisnuotti, joka kuitenkaan ei ole täysin nimettävissä. Tosin Kenzollakin on oma ihastuttava soliflore-sarjansa, josta löytyy esimerkiksi magnolian ja luumunkukan tuoksuisia parfyymeja. Tuoksujen luokitukset ovat aina keinotekoisia ja esimerkiksi Pradan Infusion d'Iris ja Infusion de Tubéreuse eivät aivan täysin putoa tähän luokkaan, vaikka niissä onkin selkeä kukkainen päänuotti.

 

Miehille suunnatuissa tuoksuissa soliflore-tuoksuista perinteisimpiä ovat luokan B2-edustajat, eli laventelituoksut. Laventelin tuoksu koetaan monesti vanhanaikaiseksi ja itse en ole ainakaan onnistunut bongaamaan soliflore lavande -tuoksuja "luonnossa" eli siis tavarataloissa. Lähimmäksi tätä tuoksuluokkaa on päässyt Perfumerie Galimardin laventeli-cologne. Mielestäni tällainen puhdas kukkaiskolina ei kuitenkaan varsinaisesti täytä varta vasten suunnitellun hajuveden kriteerejä. Oli miten oli, tätä vanhanaikaista kolinaa on todella ihana hölvätä oikein isolla kädellä. Laventeli sopiikin erityisen hyvin kuumaverisille ihmisille.

Tässä oli tämän illan ajatuksia soliflore-tuoksuista. Listaa voisi jatkaa pitkään. Bulgarin upeat jasmiini ja ruusu -tuoksusarjat ovat omia suosikkejani moderneista tämän tuoksuluokan edustajista. Hyvät lukijani, te voittekin nyt jatkaa tätä postausta omilla kokemuksillanne ja mielipiteillänne soliflore-tuoksuista. Seuraavan postaukseni aihe saa olla D2 - Chypre fruité.


6 kommenttia:

  1. Kiitos, fantastinen postaus! Tutustuin eilisiltana tuoksuluokitteluusi, tuo erittäin hyvin struktuuria minunkaltaiseni noviisin ajatuksiin ja yritän mahdollisuuksien mukaan nuuhkia postaustesi tahdissa joka luokasta jotakin jos vain ehdin ja kykenen.

    Erityiskiitos siitä että annat niin paljon kunnon esimerkkejä! Solifloret (?) jotka minulla ovat viime aikoina pyörineet mielessä ovat Annick Goutalin Mimosa ja Chanelin Jersey, mutta en ole haistanut kumpaakaan vielä.

    VastaaPoista
  2. Olipas mielenkiintoista luettavaa! Tunnustan kuitenkin heti 'tyhmyyteni' ja totean, että ainoa tuoksu joka minulle tulee mieleen jonka voisin olettaa olevan soliflore on YSL:n Paris. Joka minultakin löytyy (ilmeisesti?) alkuperäisessä kultakorkkisessa pullossa vieläpä.

    Ha! Tulipas mieleeni vielä toinenkin, juurikin vasta kohtaamani soliflore (tai ainkin kuvittelen sen sitä olevan) eli Andy Tauerin Carrillon pour un ange. Ah, jostain mieleni perukoilta ryömi esille myös muisto appivanhempien tuomasta tuliaisesta eli ruusuparfyymistä, olikohan se sitten Bulgarian tuliainen mahdollisesti...mutta se oli kyllä ihan sitä itseään eli lieneekö sitten kuitenkaan soliflore?

    Kylläpä tämä onkin kiinnostavaa, tuskin maltan odottaa uutta postausta!

    VastaaPoista
  3. Hyvät lukijani,

    Kiitos teille vastauksistanne. Olen samaa mieltä kanssanne, että soliflore rose -tuoksut tulevat ensimmäisenä mieleen tästä tuoksuluokasta. Ruusu onkin monimuotoisuudessaan hyvin kiitollinen tuoksujen raaka-aine. Ruusuisuuden kirjo on hyvin laaja ulottuen tummasta ja jopa hieman metallisesta bulgarian ruususta heleään juhannusruusuun. Bulgariasta tuotu ruusutuoksu on varmasti soliflore-tuoksu. Itse asiassa voisi sanoa, että tällaiset aidoista raaka-aineista tehdyt paikalliset kukkaistuoksut ovat juuriltaan vielä vanhempaa perua kuin modernit soliflore-tuoksut. Tällaisia "luonnollisia" tuoksuja ei missään määrin tule väheksyä - päin vastoin niiden kanssa olemmekin parfyyminteon alkulähteillä. Itse asiassa soliflore-tuoksut voisikin jakaa moderneihin ja vanhanaikaisiin sen mukaan, ovatko tuoksut peräisin pelkästään luonnosta vai synteettisistä molekyyleistä - tai sitten ei. Monesti kosmetiikassa ruusun sijaan käytetään halvempaa pelargoniaa. Pelargonian ruusuisuus on hieman terävämpää ja viileämpää kuin perinteinen ruusu-ruusuisuus.

    Mainitsemianne tuoksuja en ole itse päässyt tuoksuttelemaan. Lähden taas parin viikon päästä opintomatkalle Grasseen - toivottavasti siellä saan taas laajentaa tuoksurepertuaariani.

    VastaaPoista
  4. Jee, Christian mahtavaa lukea analyyttisiä ja asiantuntevia postauksiasi, en malta odottaa sitä, kun etenet chypreihin, itselle tuo laaja tuoksukategoria on vielä hankala, enkä aina osaa ilman taustatutkimuksia tunnistaa, onko tuoksu chypreinen vai ei. Solifloreja olen tuoksumatkoillani vähän karsastanut, taidan olla enemmän solifruit tai solilegume -ihmisiä. Frederic Mallen sireeninen En Passant ja dramaattinen Une Rose vievät kuitenkin jalat alta. Klassikosita pidän Nahemasta ja Fracasista.

    Grasse -kokemuksista lukisin myös valtavan mielelläni!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentistasi Vasilisa! Minullekin chypret ovat aika haastava tuoksuryhmä fougéreiden ohella. Jotenkin chypre-tuoksuja yhdistää se, että ne ovat yleensä jollain tavalla vanhanaikaisen tuntuisia. En ole törmännyt valtavirtatuoksuissa pitkään aikaan uutuuschypreihin. Chypren määritelmä onkin itsessään sitten toinen juttu. Itse tein ensimmäisen oman chypreni erään oppimani pohjan mukaan. Tähänkin tuoksuun palaan D2-postauksessani.

    VastaaPoista
  6. Iso kiitos kun sivistät meitä! Suomeksi tällaista tietoa on niin vähän saatavilla!

    Minuakin kiinnostavat nuo chypret suuresti. Tuo vanhanaikaisuus nimenomaan miellyttää niissä kovasti!

    VastaaPoista