perjantai 10. elokuuta 2012

Loppukesän uudet PPP-tuoksut

Hyvät lukijani,

tähän väliin pitää laitta yksi mainospalakin. Lanseerasimme kaksi uutta PP Perfumes -tuoksua 31.7. eli helenanpäivänä, yhteistyössä Kosmetiikka Helmen kanssa. Tuoksut on jo aikaisemmin esitelty blogissani ja nyt on aika esitellä vielä tuoksujen graafinen ilme. Helenan typografia on tehty yhteistyössä Linda Lönnqvistin kanssa. Muusta designista vastaa PP Perfumes -designtiimi Cedricin johdolla.

Tässä siis viileän helsinkiläinen Helena


Provencelaishenkinen Eau de Cologne

F1 - Ambré Doux

Hyvät lukijani,

Palaan kiireisen kesän jälkeen jälleen blogini pariin. Lanseerasimme Helenanpäivänä kaksi uutta PP Perfumes -tuoksua, joista kirjoitin jo aikaisemmin. Helena Eau de Toiletteen ja PP Perfumes Eau de Cologneen voi tutustua mm. Kosmetiikka Helmessä Helsingin Munkkiniemessä ja ensi viikolla myös Kauneuskeskus Mona Lisassa Turussa. Nyt kuitenkin jatkan blogini alkuperäisellä aiheella.

Olen vältellyt tätä kyseistä tuoksuryhmää pitkään ja vieläkin se on minulle hankala. Ambré-tuoksut, toiselta nimeltään itämaiset tuoksut ovat yksi tunnistettavin tuoksuryhmä. Monia tähän pääluokkaan kuuluvia tuoksuja pidetään jollakin tapaa vanhanaikaisina ja ainakin klassikko-orientaalit ovat melko raskaita. 2000-luku on tuonut ambré-tuoksuihin aivan uudenlaisen särmän, jota voisi kutsua vesiambraksi. Aloitan F-pääluokan käsittelyn kuitenkin numero ykkösestä, eli pehmeistä orientaaleista.

Ambra itsessään on alunperin tarkoittanut eläinperäistä parfyymiraaka-ainetta, jota nykyparfyymiteollisuudessa käytetään enää häviävän vähän. Tämä auringossa kypsynyt valaan yskös toi vanhoihin parfyymeihin uskomatonta kestävyyttä ja sitä pidetään edelleenkin yhtenä parhaista fiksatiiveista. Englannin sana amber viittaa taas meripihkaan. Tämä on omiaan sekoittamaan tavallisen kuluttajan päätä. Varsinaisesta meripihkasta ei ole kysymys, vaan ambra ja ambré on yleensä yleisnimitys erilaisista pihkoista, hartseista ja balsameista sekä vaniljasta sekoitetulle paksun lämpimälle pohjanuotille.

Ambré-tuoksuja kutsutaan myös itämaisiksi eli orientaaleiksi. Tämä nimitys sopii erinomaisesti osaan ambré-tuoksuista, mutta taas osassa itämaiseksi nimittäminen ampuu hieman ohi. Erinomainen esimerkki klassisesta orientaalista on Guerlainin Shalimar, jonka paksun vaniljainen suitsukkeisuus ei jätä epäilystä tuoksun itämaisuudesta. Sen sijaan YSL:n 2000-luvun alun lanseeraus Cinema ei oikein tipahda itämaisten tuoksujen luokkaan, vaikka paksu ambré-nuotti on selkeän tunnistettava.

Mistä ambré-tuoksu sitten saa pohjansa? Vanilja kuuluu hyvin usein olennaisena osana näihin tuoksuihin. Vanilja tasapainottaa ja sitoo muita pohja-aineita pyöristäen terävimmät kulmat. Pihkaisia komponentteja edustavat mm. benzoiini, styrax ja labdanum. Aromaattisen puinen patsuli on myös mukana useissa ambré-tuoksuissa.

F1-ryhmä käsittääkin juuri pehmeänmakeat ambré-tuoksut. Näihin tuoksuihin vanilja kuuluu aivan erityisen tärkeänä osana. Monet parfyymeissa käytetyistä pihkoista ovat itsessään melko pistäviä ja katkeria, joten nämä ainesosat suorastaan imevät vaniljaa itseensä. Hyvän käsityksen pistävästä pihkaisuudesta saa esimerkiksi haistamalla frankinsensi-tuoksuöljyä, jota on saatavilla useimmista luontaistuotekaupoista. Vaniljaiset ambré-tuoksut vaativat usein pitkän maseraation. Kuuleman mukaan esimerkiksi Guerlainin täyteläisemmät tuoksut saavat levätä puolisen vuotta ennen markkinoille tuomista. Itse olen todistanut ambré-tuoksun kehittymistä hyvin konkreettisesti. Kypsyttelin kaapissa Amor Profano -tuoksun prototyyppiä melkein puoli vuotta ennen kuin se tasoittui paikoilleen. Monet kemialliset reaktiot tapahtuvat hitaasti etyylialkoholissa, joten täyteläinen parfyymi vaatii kypsymistä, kuten vuosikertaviini.

Nyt haluaisin taas, hyvät lukijani, teidän mukaan keskusteluun. Mikä on teidän suosikkiambré-tuoksunne? F1-luokan tuoksuissa on kyse selkeän itämaisista, vaniljaisista, täyteläisistä tuoksuista. Kitkeriä, ylisitruksisisia, vetisiä tai kovin moderneja ambré-tuoksuja emme siis kelpuuta keskusteluun vielä.