Terveisiä Grassesta - Osa 1

Hyvät lukijani,

Palasin juuri muutama tunti sitten Nizzasta tänne ihanan lämpöiseen Suomeen. Matkakumppanini Mademoiselle Zephyr lähti jo aikaisemmalla lennolla, mutta on tällä hetkellä juuttunut Helsinki-Vantaan sijasta Arlandaan, jonne hänen lentonsa ei ollut menossa. Tasan eivät käy parfyymit eivätkä onnen lahjat. Toinen matkakumppanini Monsieur Cedric Loup pääsi perille parfyymilastinsa kanssa ilman turhia koukkauksia.
Nizza on kaupunkina mielestäni melkoisen tylsä, läpikaupallinen ja ennenkaikkea aivan liian täynnä brittituristeja. Helmikuu on onneksi matalasesonkia ja ilmakaan ei ole kuumaveriselle liian lämmin. Ranskanvierailumme pääkohde oli totta kai Grasse - juhlavasti sanottuna maailman tuoksupääkaupunki. Tosin tuo nimitys alkaa olla enemmän historiallinen. Nykyaikaisia parfyymeja ei todellakaan sekoitella jasmiinin terälehdistä ja valaan oksennuksesta Grassessa. Joka tapauksessa Grassessa toimii kolme perinteikästä parfyymitaloa: Fragonard, Galimard ja Molinard, joista tulen käsittelemään kahta ensimmäistä.

Fragonardin myymälät ja tehdas ovat hyvin edustettuina Grassessa. Itse asiassa koko Grassen kaupunki on rakennettu parfyymiturismin ympärille. Parfyymit, saippuat ja muu provencelaisperinne on kaupallistettu iloisesti. Mikäli ei annan tämän ilmiselvän turisteja varten pystytetyn markkinameiningin häiritä, niin Grassesta löytää silti paljon mielenkiintoisia kohteita. Esimerkiksi kansainvälinen parfyymimuseo toimii Grassessa. Museossa riittää tutustuttavaa ja haisteltavaa. Kierroksen kohokohta on "haista ja arvaa" -osio, joka alkaa varsinaisella pommilla. Grasseen ja museoon aikoville pitää mainita, että se ensimmäinen luukku kannattaa jättää haistelematta.

Fragonard on perinteikäs talo, jonka ote on kuitenkin kolmesta grasselaistalosta modernein. Muutama vuosi sitten itseäni häiritsi Fragonardin miestentuoksujen päällekäyvä Boss-maisuus. Tuoksut olivat kuin samasta muotista mielestäni valmiiksipureskellun laimeaa valtavirtaa edustavan Bossin kanssa. Itse en muutenkaan juurikaan lämpene Procterin tuoksuille, mutta ainakin kaupallinen ote niissä on kohdallaan. Fragonard on kuitenkin uudistanut otettaan ja esimerkiksi tuoksu-uutuus Sieste oli tyyliltään kiehtova sekoitus vanhaa ja modernia. Kyseessä oli selkeä fougere epicée -tuoksu.

Fragonard on myös vetänyt omat johtopäätöksensä 2000-luvulla alkaneesta cologne-villityksestä. Ilmeisesti Thierry Muglerin aloittamaan cologne-aaltoon voi mielestäni laskea esimerkiksi Diorin Escale-sarjan. Eau de Colognella voidaan tarkoittaa montaa asiaa. Tuoksun vahvuutta merkitessään se kertoo tuoksun konsentraation olevan noin 2-4% luokkaa. Toisaalta cologne-tuoksuina voidaan pitää tuoksuja, jotka on tehty harvemmilla raaka-aineilla ja jotka ovat olemukseltaan selkeäpiirteisempiä ja raikkaampia. Kuvaavaa on myös, että nämä tuoksut ovat ns. käyttötuoksuja - ne harvoin herättävät suuria intohimoja eikä niistä juurikaan jää elämään suuria klassikoita. Fragonardin cologneissa ilmaus eau de toilette viittaakin luultavasti konsentraatioon, joka on n. 6-8%. 

 

Grassessa pääsee myös tutustumaan Fragonardin tehtaille. Tämä kierros itselläni on vielä tekemättä. Ehkäpä joku teistä lukijoista on käynyt tutustumassa parfyymitehtaaseen ja haluaa jakaa kokemuksiaan meidän muiden kanssa.