Tuoksubaari

Hyvät lukijani,

syksy on pitänyt minut kiireisenä ja vasta nyt muistin palata blogini pariin. Jatkamme toki työtämme tuoksurintamalla ja ensi viikonloppuna (8.-9.11.2014) onkin vuorossa Designmarkkinat korjaamolla. Markkinoilla on mahdollista tulla tuoksuttelemaan parfyymiteollisuuden raaka-aineita PP Perfumes Helsinki -standillemme. Tuoksubaariin on valittu 34 erilaista raaka-ainetta, joita tuoksuttelemalla saa erilaista tulokulmaa tuoksujen kiehtovaan maailmaan. Mukana on niin luonnollisia kuin synteettisiäkin raaka-aineita. Kerromme eri tuoksutyyleistä ja niiden variaatioista tuoksubaarin tuoksutteluiden yhteydessä.
Tervetuloa mukaan!

Kevään tuoksutapaaminen

Hyvät lukijani,

kaksi vuotta sitten pidimme huikean bloggarimiitin Vuosaaressa. Tämän tapaamisen tiimoilta perustettiin bloggari Gogolin johdolla suomenkielinen tuoksufoorumi, johon voi tutustua osoitteessa www.tuoksufoorumi.fi. Suomen tuoksuttelijat tapaavat jälleen kerran Helsingin Vuosaaressa 17.-18.5. Järjestämme kaksi tuoksukoulutusta ja tuoksutapaamisen kyseisenä viikonloppuna. Tuoksukoulutuksiin ja tapaamisiin ovat tervetulleita kaikki tuoksuista kiinnostuneet. Etukäteistietoja tai osaamista tuoksuista ei tarvita. Päinvastoin, tämä on hyvä tapa aloittaa uusi kiinnostava harrastus ja tutustua muihin upeisiin tuoksuttelijoihin. Tilaisuus on kaikille kiinnostuneille avoin. Rohkaise itsesi ja liity joukkoomme.

Tuoksuviikonlopun ohjelma on seuraavanlainen:

Lauantai klo 14:30 - 16:30. Tuoksukoulutus aiheena fougère-tyypin tuoksut. Haistelemme yhdessä tuoksuraaka-aineita ja tutkimme erilaisia fougère-perheen tuoksuja. Hinta 15 eur.

Sunnuntai klo 12:00-14:00. Tuoksukoulutus aiheena itämaiset tuoksut. Hinta 15 eur. Kummankin päivän koulutukset yht. 25 eur.

Sunnuntai klo 15. Suuri tuoksutapaaminen. Hajuvesiä, pientä tarjoilua ja hyvää seuraa. Mukaan voi ottaa omia suosikkihajuvesiä tai vaikka tuoksuja, joita haluaa lahjoittaa tai vaihtaa. Hinta 10 eur, yhden tuoksukoulutuksen kanssa yhteishinta 20 eur, kahden tuoksukoulutuksen yhteydessä sisäänpääsy ilmainen.

Ilmoittautumiset ja kyselyt osoitteeseen tilaus@pppromotion.fi. Tarkempi paikka ja saapumisohjeet Vuosaaren keskustaan, Helsinkiin annetaan sähköpostilla ilmoittautuneille. Paikalle pääsee myös hyvin autolla. Tilaisuuden järjestää PP Promotion Oy. Kaikki hinnat sisältävät 24 % verokannan mukaisen arvonlisäveron.

Lämpimästi tervetuloa tuoksuttelemaan kanssamme!

Christian Aigu

D3 - Chypre fleuri aldehydé

Hyvät lukijani,

tämä D3-luokka on mielenkiintoinen, eikä pelkästään pitkän nimensä vuoksi. Olen viime aikoina pitänyt aika paljon raaka-ainetuoksutteluja erilaisille ihmisille ja kohderyhmille. Kun havaintoja alkaa tulla enemmän, alkaa niihin hahmottua myös jonkinlaista rakennetta. Nyt haluan puhua siis etupäässä ihmisistä ja heidän tuoksupreferensseistään. Myydessäni hajuvesiä olen havainnut useampia ihotyyppejä ja monia erilaisia "tuoksupersoonia". Raaka-aineita haisteltaessa näitä tuoksupersoonia ei ole ihan yhtä helppo havaita. Yksi syy on tietysti se, että raaka-aineet tulee ottaa yleissivistävänä kokemuksena eikä "tykkään - en tykkää" -elämyksenä. Toinen syy on raaka-aineissa ja molekyyleissä itsessään. Monikin tuoksukomponentti voi yksinään tuntua vähän ontolta, kun taas hajuvesissä ne heräävät eloon oikeassa seurassa. Toisaalta tämä on aivan yhtäpitävää esimerkiksi sen kanssa, että värit itsessään eivät taiteilijan paletissa tuota niin suuria elämyksiä kuin valmiissa taulussa.

Olen kuitenkin alkanut havaita ainakin kahdenlaisia ihmisiä. Raaka-aine-henkilötyypitykseni ovat siis aivan alkutekijöissään ja olenkin löytänyt omat havaintoni ensin omista suosikeistani käsin. Uskallan siis jakaa tuoksuttelijat aldehydi- ja ei-aldehydi-ihmisiin. Aldehydit ovat tuoksumaailmaan erottamattomasti kuuluva osa. Parfymööri Andy Tauer sanoi, että aldehydien käyttäminen on kuin sytyttäisi valot pimeään huoneeseen. Andy tuntuukin rakastavan aldehydejä. Tämän voi haistaa esimerkiksi kirkkaassa Miriamissa. Itse olen jopa vielä fanaattisemmin Andyn kanssa samoilla linjoilla. Välillä heikkoina hetkinäni sniffailen aldehydejä suoraan pullon korkista. Pullosta haistelu on tosin minullekin vielä liian rankkaa.

Mikä aldehydeistä tekee niin erikoislaatuisia? Ne ovat yksinkertaisia orgaanisia yhdisteitä ja niiden tuoksukaraktääri on todella tunnistettava. Yksinkertaisia aldehydejä yhdistää tietynlainen kuulas kirkkaus ja rasvaisuus. Niiden karaktääri on läpitunkeva ja selvästi havaittava. Aldehydien mielenkiintoinen ominaisuus on se, että ne tekevät tuoksuista monesti abstraktin maton, josta on vaikea havaita yksittäisiä nuotteja. Esimerkiksi ikoninen Chanel 5 on hyvä esimerkki aldehydituoksusta. Itse olen vasta pitemmän tuoksuttelun jälkeen oppinut löytämään esimerkiksi ylang ylang -nuotin tai synteettisen sivetin viitosen aldehydisesta tuoksumatosta. Toinen klassinen aldehydipommi on YSL:n Rive Gauche. Voitte arvata, että menen melkein sekaisin näistä tuoksuista. Niin syvälle aldehydit iskevät hajuhermooni.

Mitä sitten saadaan, kun aldehydit yhdistetään chypre-pohjaan. D3-tuoksuluokan nimikin viittaa kukkaiseen aldehydichypreen. Kukkaisuus sopii erinomaisesti yhteen aldehydituoksujen kanssa. Osittain sen takia, että aidoissa kukissa tuoksuvat myös aldehydit, osittain aldehydien liftaavan vaikutuksen takia. Eräs tuoksumyyjä sanoi minulle, että Estée Lauderin tuoksussa Beautiful on käytetty yli kahtasataa kukkaa. Tämä meidän tulisi ehkä kuitenkin tulkita niin, että kyseisen tuoksun kukkaismatosta voi löytää sävyjä yli kahdestasadasta kukasta. Siksi aldehydit ovatkin niin mielikuvituksellisen ihania. Ne nostavat meidät arkikokemuksemme yläpuolelle haistamaan jotain abstraktimpaa. Alleviivaan vielä tässä: älkää vain kuvitelko, että missään tuoksussa olisi kahdensadan kukan eteerisiä öljyjä - se on ihan hölynpölyä. Monet kukkaistuoksut perustuvat geneerisiin kukkaismolekyyleihin, joiden tuoksua voi assosioida moneen suuntaan. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi hydroxynellol. Meidän tulee lisäksi muistaa, että Estée Lauderin tuoksut tuottaa IFF, joka on kansainvälinen kemianjätti monien hittituoksujen takana.

Palataanpa siis aldehydisiin chypre-tuoksuihin. Hyvä esimerkki D3-luokasta on mielestäni Estée Lauderin White Linen. Valkeat liinavaatteet on todella huikea puhtaan pyykin tuoksu. Chypre-luokkaan tuoksun liittää pohjan tammisammal. Viime vilkaisun perusteella White Linenissa oli muistaakseni aitoa tammisammalta (Evernia Prunastri). Korjatkaa minua, jos olen väärässä. Epäilisin vahvasti, että kyseinen tuoksu on joutunut uudelleenformulaatioiden kohteeksi, kun tammisammaleen liittyvät IFRA-vaatimukset ovat kiristyneet. White Linenin varsinainen pihvi on puhdas, kirkas, asbrakti raikkaus. Tämä puhtaan pyykin tunne tulee tietysti aldehydeistä. On vähän epäreilua puhua aldehydeistä yhtenä ryhmänä. Alifaattisilla eli yksinkertaisilla suoraketjuisilla aldehydeillä on jokaisella oma selkeä karaktäärinsä. C6 aldehydi tuoksuu leikatulta ruoholta, C8 on taas appelsiininen ja hiukan rasvainen, C12 on hedelmäinen ja tuoksuu välillä sammutelta kynttilältä.

Aldehydit jakavat mielipiteitä rankasti. Ne, jotka eivät pidä aldehydeistä ovat monesti taas paksujen "ambraisten" ja jopa suitsukkeisten tuoksujen ystäviä. Varsinkin tämän tyypin naiset ovat monesti pitkiä, laihoja ja usein kylmissään. Tämänkaltaiset ihmiset haluavat tuoksuistaan monesti lämmintä, matalallapysyvää hehkua ympärilleen. Sitten olemme me toisen ääripään edustajat: punaihoiset, lämpöä hehkuvat aldehydifriikit. Bloggarikollegoistani uskallan mainita ainakin SprayEnjoyn ja tietysti blogini vakiokommentaattorin Syysviirun. Meidän tyyppisten ihmisten iholla "ambrat" muuttuvat monesti sietämättömän tunkkaisiksi. Niiden sijaan kaipaamme kirkkaita aldehydejä, jotka kimaltelevat viileästi.

On vaikea sanoa, ovatko aldehydichypret tulossa taas muotiin joku päivä. Nyt tuuli tuntuu kääntyneen raikkaisiin cologne-tuoksuihin päin. Raikkaat chypre-aldehydi-colognet puoltaisivat kyllä paikkansa tässä porukassa. Sitä odotellessa jatkamme mummoilua White Linenin parissa.

Nyt, hyvät lukijani ja luottopelaajani Syysviiru, pyydän teitä taas kertomaan omia aldehydinkatkuisia tuoksukokemuksianne.

D6 - Chypre Aromatique

Seuraa kehnoa koululaishuumoria...
Mitä on Chypre Aromatique japaniksi?
- Kissakusitakanasi

Olen käsitellyt aikaisemmin suosikkiperhettäni chypreä ja jatkan nyt sen parissa. Chypre on käsitteenä jotenkin melkein yhtä vaikea kuin fougère. Alkuperäinen Chypre oli Cotyn tuoksu vuodelta 1917. Tätä tuoksua en ole nähnyt edes vintage-jäänteinä myynnissä missään nettikirppareilla. Huhuja pullojen satunnaisesta liikkumisesta olen tosin kuullut. Haistelin parfyymimuseo Osmoteekissa Versaillesin lähellä lokakuussa aidon reseptin mukaan tehtyä Chypreä. Tuoksu vastasi aika lailla mielikuvaani. Ainoa yllätys oli ylenpalttinen jasmiinisuus.

Aluksi olisi hyvä kerrata Cotyn Chypren tärkeimmät nuotit. Koko perheen tärkeimpiin pohja-aineisiin kuuluvat tammisammal, patsuli, labdanum, seetripuu ja bergamotti. Chypre-perheen tuoksuihin, sekä feminiineihin että maskuliineihin, liitetään monesti myös jasmiini. Kun miettii aromaattisia chyprejä, niin jasmiini on suorastaan välttämättömyys... Kolme pistettä, iso hengähdystauko ja sitä seuraava lievä astmakohtaus johtuvat sivetistä. Alunperin kissan perseestä kaavittu (kyllä, luitte oikein) tuoksuaine on oli suosittu hajuste jo 1700-luvulla. Aito sivetti on sivettikissan peräpään rauhasten eritettä, joka tuoksuu vähänkin isompina määrinä aivan oksettavalta. Koulutustilaisuuksissa käyttämässämme raaka-ainesetissä on sivettiä ja tämä sivetti onkin meinannut saada monet aamiaiset hakemaan hätäuloskäyntiä liiallisen annostelun vuoksi. Tässä tapauksessa sopivaa annostelua on vaikea löytää pelkän tuoksulapun avulla. Eläimiä ei ole vahingoitettu tätä blogia kirjoitettaessa ja nykyään sivetin ällöttävät tuulahdukset pystytään syntetisoimaan kustannustehokkaasti ja kissojen rauhaset rauhaan jättäen.

Miten tämä kaikki nyt liittyy jasmiiniin? Sivetin ja jasmiinin epäpyhä liitto on vanha ja taitaa olla melko lailla peräisin alkuperäisestä chyprestä. Sopivan pieni määrä sivettiä lisää jasmiinin tuoksuun villiä ja vetovoimaista eroottisuutta, joka on todella vailla vertaansa. Minun nenässäni aromaattiset chypret liittyvät voimakkaasti Cliniquen Aromatics Elixir -tuoksuun. Tämä tuoksu on todella aivan omassa luokassaan sekä hyvässä että pahassa. Jos joku suihkauttaa tuoksumyymälässä kyseistä eliksiiriä, niin ensimmäinen reaktioni on etsiä kissan tekemää lätäkköä. Onnekkaassa tapauksessa tuoksun jäätävin terä sulaa käyttäjänsä iholla eroottisen rohkeaksi kipinöinniksi. Hiukan vähemmän hyökkäävä, mutta silti sopivan sharffi aromaattinen chypre on Givenchyn Ysatis. Ysatiksen kohdalla voi tietysti olla eri mieltä siitä, onko tuoksu tarpeeksi aromaattinen tähän luokkaan.

Aromaattisiin chypre-tuoksuihin voisi toisaalta liittää myös yrttisiä sävyjä ja toisaalta sitten toista eläinperäistä nuottia castoreumia eli suomeksi haustetta. Tämä, majavan takapäästä kaavittu, raaka-aine on myös onneksi nykyään parfyymiteollisuudessa synteettistä. Bloggarikollegani Syysviiru onkin käsitellyt hauste-teemaa omassa blogissaan. Omasta PP Perfumes -valikoimastamme löytyy aromaattis-hedelmäinen chypre Disco Diva. Diivan alkutuoksu muistuttaa etäisesti Aromatics Elixiriä pöläyttäen naamalle lihallisen eläimellisen himokkuutensa.

Hyvät lukijani, kaipaan jälleen omia kokemuksianne aromaattisista chypreista tai sitten muuten vain asiaan liittyviä tai liittymättömiä kommenttejanne.

Löydä oma tuoksutyylisi

Hyvät lukijani,

olen taas askarrellut raaka-ainepakkini kanssa kaikkea kivaa viime aikoina. Nyt päätin taas Syysviirun kannustamana jatkaa blogin kirjoittamista. Ennen kuin palaan tuoksuluokitukseen kerron teille hiukan uusista viihdykkeistä, mitä olemme kehitelleet.

Olen tehnyt yhdessä Cedricin kanssa raaka-aineisiin perustuvan tuoksutestin, jonka tarkoituksena on auttaa juuri Sinua löytämään oma suosikkisi PP Perfumes -tuoksuista. Tuoksuttelemme 12 tuoksunuottia ja jokaiselle tuoksulle saat antaa pistemäärän yhdestä kolmeen sen mukaan, kuinka paljon haluat sitä tuoksuusi. Tietokone analysoi tuloksesi ja antaa Sinulle tulokseksi, mikä seitsemästä tuoksupersoonastamme sopii juuri Sinulle.

Tätä uutta tuoksuttelukonseptia pääsee testaamaan ensi kertaa maaliskuussa Kosmetiikka Helmen tuoksuillassa. Tervetuloa mukaan. :)

Dekompositio

Hyvät lukijani,

olen viihdyttänyt itseäni ja tuoksukavereitani viime aikoina erilaisilla raaka-ainesessioilla. Hyvin usein tuoksuraaka-aineen haistaminen "puhtaana" voi tuoda todellisen yllätyksen. Puhtaiden raaka-aineiden käsite on itsessään kyllä melko ongelmallinen, sillä haistamiskokemukseen vaikuttavat voimakkaasti esimerkiksi raaka-aineen pitoisuus ja siinä käytetty liuotin. Itse olen käyttänyt n. 2-5 % laimennettuja alkoholiliuoksia. Tällä voimakkuudella suurin osa tuoksuista ei mene tukkoon. Tasainen konsentraatio mahdollistaa myös tuoksujen voimakkuuden vertailun.

Vietimme bloggari Gogolin ja muutaman muun vannoutuneen tuoksuharrastajan kanssa Chypre-aiheisen illan syyskuussa. Virittelimme jollain tapaa arkkityyppisen chypre-pohjan kuudella raaka-aineella ja tähän pohjamoduliin lisäsimme sitten kolme erilaista päällystä. Chypre-pohjaan olimme valikoineet melko lailla luonnonraaka-aineita: esimerkiksi patsulia, tammisammalta, bergamottia ja iiristä sekä Iso E Superia ja Galaxolidia. Iso E Super ja Galaxolidi puoltavat paikkansa melkein ihan jokaisessa tuoksukombossa. Chypren olemus tulee näillä raaka-aineilla hahmoteltua melko hauskasti. Bergamotin ongelma on tosin siinä, että itsekseen alkoholiliuoksessa se haihtuu ilmaan melko nopeasti. Tuoksujen haistelussa käytimme ohuita kartonkiliuskoja "blottereita" ja koulutustarkoituksiin suunnittelemaamme blotteripidikettä. Blottereiden järjestys pidikkeessä on itse asiassa melko huomattava itse tuoksukokemukselle. Kun kaikki raaka-aineet ovat samassa vahvuudessa, niin haisteluetäisyyttä muuttamalla voi tuoksuaineen voimakkuutta säädellä lopputuloksen suhteen.

Edellämainittuun tuoksupohjaan voi melko helposti lisäillä erilaisia päällysmoduleja, jotka vievät tuoksun aivan omaan suuntaansa. Luonnonraaka-aineet ovat hauskoja, nopeakäyttöisiä ja palkitsevia. Niillä saa aikaan nopeasti ihania tuoksuyhdistelmiä, jotka voisi samantien pullottaa. Tämä tuoksuelämys on tosin petollinen, koska varsinaista hajuvettä ei noin vain vangitakaan pulloon. Tämä ongelma voidaan kuitenkin raaka-aineilla kokeillessa jättää täysin sivuun. Tavoitteenahan on luoda erilaisia tuoksuilluusioita ja samalla tutustua erilaisiin tuoksuyhdistelmiin. Näinpä ensimmäinen chypre-variaatiomme oli chypre fleuri, jossa oli mukana absoluta ruususta, jasmiinista, ylang ylangista sekä nerolia, vaniljaa ja orvokinlehtiabsoluta. Yhteisvaikutelma olikin melko huumaava ja Gogol sanoi heti suunnistavansa seuraavana päivänä tavaratalon chypre fleuri -tuoksujen luo.

Tosiasiallisesti suurin osa parfyymiteollisuudessa käytetyistä raaka-aineista on synteettisia. Luonnonraaka-aineet nimittäin ovat kalliita, helposti allergisoivia ja ennen kaikkea saattavat käyttäytyä melko arvaamattomasti. Hiukan realistisemman vaihtoehdon tarjoaakin moderni cologne -moduuli. Samaan chypre-pohjaan lisäämme hedionia ja muita jasmiinin rakennusaineita sekä sitruunan komponentteja ja muutamaa kriittistä terpeeniyhdistettä. Kaikkia reseptin yksittäisiä komponentteja en tässä paljasta. Saattaahan joku lukijoista vielä päätyä haistelemaan chypre-settiämme. Tämä cologne-moduuli yhdessä chypre-pohjan kanssa antaa melko lailla modernin chypre colognen tuoksun. Jälleen kerran haistelija saattaa yllättyä sitrus-molekyylien raakuudesta ja voimakkuudesta. Yksittäisenä haisteltuna hedionikin tuoksuu suurina määrinä melko repivältä.

Monet parfymöörit demonstroivat tuoksujen yhteisvaikutusta löyhyttelemällä blottereita vierekkäin. Me olemme vieneet tätä konseptia hiukan pidemmälle ja käytämme blotterinpidikettä apuna eri tuoksuaineiden kontribuutiota säädeltäessä. Vaikutelma saattaa muuttua aivan toiseksi, jos pidikkeen tuoksutikkuja haisteleekin eri suunnasta. Samoista raaka-aineista voidaankin suhteita ja voimakkuuksia muuttamalla saada aikaan lukematon määrä erilaisia tuoksuyhdistelmiä.

Disco Diva ja Huikea kilpailu :)

Hyvät lukijani,

laitetaan tähän päivän päätteeksi vielä pieni puffi. Uutuustuoksumme Disco Diva on nyt käynyt läpi kypsymisprosessin ja on valmis pullotettavaksi. Disco Diva on häpeilemätön retropläjäys, joka ei jätä syksyn bilehileitä kylmäksi. Tuoksussa on itsessään jo bilehileet valmiina. Disco Diva on myskinen Chypre fruité, joka avautuu mandariinin ja persikan sävyissä. Tuoksussa on tietysti diskopallon lailla kimaltavia aldehydejä, purkkaa ja puuteria, tupakkaa, jasmiinia ja ruusua sekä sensuelli patsulin ja castoreumin vivahde.

Pitkän blogihiljaisuuden loppumisen kunniaksi haluan julistaa uuden blogikilpailun avatuksi. Kilpailun idea on seuraavanlainen. Kirjoita kommenttikenttään, millainen fantasiatuoksu inspiroisi juuri Sinua. Millaista tuoksua et ole löytänyt markkinoilta ja millaisen tunnelman haluaisit pulloon. Minä valitsen perjantaina 11.10. kiinnostavimman ehdotuksen ja katsotaan, mihin siitä päädytään. :)

Tervetuloa kommentoimaan!

Tähän loppuun laitetaan vielä hiukan inspiraatiota kaikille meille Disco Divoille.

 

C1 - Fougere

Hyvät lukijani,

jatkan tässä taas hiukan asiallisemmissa merkeissä ja jätän lettu-narinani vähäksi aikaa sivuun. Nimitys "lettu" on muuten aika suora käännös ranskasta. Ranskankielinen termi tulee saattaa ehkäpä tulla galaxolidi-orvokki-yhdistelmästä. Mutta nyt asiaan...

Fougere on yksi yleisimpiä ja toisaalta vaikeimmin hahmotettavia tuoksuluokkia. Fougeret on kyllä helppo tunnistaa, mutta niiden karakterisointi ei ole ihan yhtä helppoa kuin itämaisten tai chypre-tuoksujen. En edes viitsinyt mainita kukkais- tai sitrus-tuoksuja, koska ne ovat itsensäselittäviä jo nimiensä perusteella. Fougere sen sijaan on kummallinen fantasianuotti, jolla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä varsinaisen saniaisen kanssa. Fougère tarkoittaa siis saniaista suomeksi. Tämän tuoksuluokan nimeä perustellaan joskus sillä, että saniaisesta olisi eristetty 1800-luvulla kumariinia, joka on taas fougere-luokan tärkein rakennuspalikka.

Aloitimme itse fougeren konstruktion puhtaista raaka-aineista käsin ja kyllä vain: fougeren perustunnelman saa aikaiseksi jo kahdella raaka-aineella.

Tärkein fougeren raaka-aineista on tietysti kumariini. En ihan kiusallanikaan sano tässä yhteydessä tonkapapu. Olisi ehkä soveliasta puhua tonkapapu-nuotista, mutta kumariini on synteettisena raaka-aineena niin vanha, että on ihan turha fantasioida luonnonraaka-aineista tässä yhteydessä. Kumariini tuoksuu yksinkertaisesti ihanalta. Se on täyteläinen, heinäinen, marsipaanisen makeahko pohjanuotti, joka antaa tuoksulle kuin tuoksulle lämmintä hehkua. Jälleen kerran konsentraatiolla on todella väliä. Pienemmissä määrissä tai kauempaa haistettuna kumariini voi tuoda mieleen myös niitetyn heinän. Toinen tärkeä raaka-aine fougere-pohjan muodostamisessa on tammisammal (evernia prunastri) tai puusammal (evernia furfuracea). Tammisammalella ja puusammalella on aika selkeä ero. Omaan nenääni tammisammal on kosteampi, sienimetsäisempi ja hiukan chyprempi, kun taas puusammal on kuivempi, suorempi ja maskuliinisempi. Aivan lumoavia tuoksuja kumpikin. Nämä raaka-aineet voi bongata aina välillä tuoksun INCI-listassa.

Fougeret ovat aika selkeästi miestentuoksuja, vaikka mielestäni myös naisille voisi tehdä tyylikkään fougeren. Vanha klassikko Guerlainin Jicky on yksi ikonisimpia fougereita ja nykyään se taidetaan luokitella pelkästään feminiiniksi. Tosin sukupuolirajat ovat keinotekoisia rakennelmia ja ainakin itse tykkään pitää nahkarotsin kanssa Diorella. Joten kaikki sukupuolityypittelijät: Haistakaa Diorellaani! Miehekkyyttä fougere-tuoksuihin tuo yleensä niihin lisätty laventeli. Laventeli ui fougereen todella orgaanisesti jo senkin takia, että kumariini on läsnä myös laventelin tuoksussa. Laventelin karakterisoivia molekyylejä ovat myös linalooli ja ehkä vielä tärkeämpänä linalyyliasetaatti, joka tunnetaan myös nimellä bergamoli. Tästä pääsemme siihen neljänteen ainesosaan eli bergamottiin. Bergamottihan blendaa aivan taivaallisesti laventelin kanssa. Syynä voi hyvinkin olla samantyyppinen molekyyliprofiili. Linalyyliasetaatti tuoksuu itsessään aika lailla Earl Grey -teelle.

Ensimmäinen fougere oli ilman muuta Houbigantin Fougère Royal. Tätä ikonista vanhusta en ole päässyt haistelemaan. Toivottavasti sitä on mahdollisuus haistaa Pariisin Osmoteekissa, jossa toivon mukaan pääsen vierailemaan lokakuun lopulla. Myöhemmin fougere on saanut monenlaisia variaatioita. Olenkohan jopa tainnut käsitellä yhtä niistä aikaisemmin. Meiltähän on tullut viime keväänä myös uusi fougere-tuoksu PP Perfumes Angelo Caduto. Langennut enkeli lepää tukevasti sammaleisella pohjalla ja aukeaa kirkkaalla bergamotti-laventeli-minttu-kombolla.

Perinteiseen tapaan pyydän teitä, hyvät lukijani, jakamaan fougere-kokemuksianne meidän kanssamme.

Raaka-aineet Vol. 2 - Lettua pöytään

Hyvät lukijani,

jatkan tässä verbaali-inkontinenssiani ja kirjoitan saman tien lisää aiheesta "lettu". Otetaan siis neljä nykypäivän hajuvesiteollisuuden tärkeää molekyyliä. Nämä neljähän löytyivät myös "Aarteesta". Jonkin lähteen mukaan jopa 60 % Aarteen tuoksuraaka-aineista on näitä. Kyseessä ovat siis Galaxolidi, Iso E Super, Hedioni ja Metyyli-iononi. Täysin irrelevanttia ei myöskään ole, missä suhteessa näitä käytetään. Kaikki eivät pidä iononia tarpeellisena ja näiden kolmen ensimmäisen suhteen olen törmännyt esimerkiksi 2:2:1-suhteisiin.

Letusta käytetään välillä nimitystä parfymöörin korjauslakka. Olen itse testannut lettua useampaankin tuoksuun ja sillä on todella huomattava tuoksua leikkaava tai jopa "supistava" vaikutus. Tuoksu, jonka varsinaiseen tuoksukonsentraattiin on lisätty 10 % lettua, tuoksuu vaimeammalta. On kuin tuoksun varsinainen karaktääri olisi peitetty modernin myskiharson alle.

Ei ole niinkään yllättävää, että suuri osa normikuluttajista pitää "letutettuja" tuoksuja miellyttävämpinä kuin "letuttamattomia". Tuntuu, että nykyisillä mainstream-markkinoilla letun käyttö on suorastaan lähtenyt käsistä. Tämä kehä on jotenkin itseään ruokkiva. Parfymöörejä ei missään tapauksessa voi syyttää tästä ilmiöstä. Tuoksuista tehdään aina useita versioita, joita sitten käytetään kuluttajatestiryhmillä. Chandler Burria mukaillen voi olla, että parfymööri tekee tuoksusta viisi upeaa variaatiota ja yhden tylsän. Sitten Connecticutilaiset kotirouvat valitsevat sen Plääh-vaihtoehdon. No, raha ei haise ja välillä tuntuu, että über-letutetut tuoksutkaan eivät oikein haise miltään.

Eikä siinä vielä kaikki. Miksi kehitellä hienoja, nerokkaita, inspiroivia ja upeita tuoksuja, jos lettua itsessään voi pullottaa ja myydä kuluttajille. Otetaan esimerkiksi eräs suosittu massakulutusbrändi ja kutsutaan sitä hienotunteisesti nimellä "Pomo", niin kenellekään ei tule paha mieli. Pomon uutta tuoksua ei sentään tehdä letulla. Siinähän on aivan liikaa aineita. Otetaan siis galaxolidia ja Iso E Superia ja tehdään niistä "hajuvesi". Lisäämällä tähän pohjaan muutaman vapaavalintaisen molekyylin saamme myös kätevästi sport/extreme/nuit/jour/wadever -flankkerin aikaiseksi. Laitetaan vielä mukaan syklaamialdehydiä, niin pullossa on ensi kesän merkin Y kesätuoksu.

Raaka-aineet Vol. 1

Hyvät lukijani,

kauan on taas kestänyt blogihiljaisuutta ja nyt päätin sen sitten rikkoa. Olen tuoksutellut jopa aikaisempaa suuremmalla intesiteetillä ja viimeisen vuoden aikana tuoksuttelu onkin noussut ihan uudelle tasolle. Olen viime aikoina kouluttanut itseäni hajuvesiteollisuuden raaka-aineita nuuskimalla. Koulutuspaletissamme on niin luonnonraaka-aineita, tuoksunuotteja kuin sitten molekyylejäkin. Tuoksuteollisuudessa puhutaan yleensä akordeista, kun tarkoitetaan synteettisesti koostettua tuoksua, joka sisältää useita molekyylejä. Nuotti-termiä viljellään enemmän kuluttajapuolella. Käytän itse nuotteja ja akordeja iloisesti sekaisin, joten yrittäkää kestää.

 

Palkitsevimpia raaka-aineista ovat useimmiten luonnolliset raaka-aineet. Mikään ei vedä vertoja aitojen eteeristen öljyjen tai absoluiden rikkaudelle ja täyteläisyydelle. Aito tuberosa-nuotti on aivan vertaansa vailla ja todella kaukana synteettisistä vastineistaan. Samoin eri jasmiinilajikkeet huumaavat täyteläisyydellään. Tosiasia kuitenkin on, että parfyymiteollisuudessa on jo yli sata vuotta käytetty pääasiassa synteettisiä raaka-aineita. Syitä tähän on monia ja nämä syyt ovat itse asiassa arkituntuman vastaisia. Kaukana ovat ajat, kun ruusupellot lainehtivat Grassen kukkuloilta Cannesiin asti. Nykyaikana parfyymiteollisuuden raaka-aineet tuotetaan hyvin erikoistuneissa kemianteollisuuden prosesseissa. Monia raaka-aineita valmistetaan suurempien prosessien sivutuotteena. Suuruudella viittaan tässä nyt ennenkaikkea tuotannon tonnimääriin.

Otetaanpa pieni esimerkki. Eräällä tunnetulla tuoksumerkillä X on tuoksu, josta käytämme salanimeä "Aarre", niin kukaan ei varmasti osaa yhdistää, mistä on kysymys. Tuoksun kuvauksessa kerrotaan, kuinka tuoksussa on keisarillista santelipuuta, ruusua, orvokkia ja persikkaa. Otetaanpa tähän väliin sitten pieni uutisraportti. En osaa sanoa, onko orvokin kukkaosaa koskaan käytetty parfyymiteollisuuden raaka-aineena. Orvokin lehdistä saadaan kyllä (muistaakseni) absoluta, joka tuoksuu sangen vihreälle. Sen sijaan orvokinkukan tuoksu tehdään yhdellä molekyylillä. Olen törmännyt useampiin nimityksiin, yksi INCI-listoissa vilahteleva on metyyli-iononi-gamma. Joku viisaampi voisi ehkä kommentoida tähän, onko eri alfa- ja gamma-iononilla merkitsevää eroa. Beta-iononi tuoksui muistaakseni kuivatulle aprikoosille. Joka tapauksessa kyseisessä "Aarteessa" ei millään muotoa ole aitoa orvokkia. Samoin on santelipuun laita. Aidon intialaisen santelipuuöljyn hinta on räjähtänyt puun uhanalaisuuden vuoksi. Santelille onkin "Aarteessa" hyvä korvike Iso E Super, jota olen käsittellyt aikaisemmassa postauksessani. Iso E Super maksaa muutamia kymmeniä euroja kilolta, jos sitäkään. Aarrearkusta löytyy myös galaxolidia, joka tunnetaan usein valkean myskin nimellä. Samoin tuoksun jasmiinisen huipun tekee hedioni, joka sinänsä on myös luonnossa esiintyvä tuoksuaine. Tuoksun persikkaisuus tulee C14-aldehydista.

Toivottavasti en nyt riko kenenkään pilvilinnoja, kun sanon, että tuoksuissa maksamme ihan muusta kuin raaka-aineista. Totta kai, tuoksuissa käytetään myös luonnollisia raaka-aineita. Siitä huolimatta luonnollisuus on itse asiassa aivan naurettava kriteeri tuoksun laadulle. Varsinkin, kun luonnollisuuteen liitetään aivan sopimattomia mielikuvia. Luonnontuoksut eivät ole vähemmän allergisoivia, ekologisempia tai turvallisempia kuin synteettiset. Päin vastoin, monet luonnonraaka-aineet täytyy käsitellä ja puhdistaa rankasti ennen varsinaista käyttöä. Esimerkiksi aito tammisammal on hyvä esimerkki luonnonraaka-aineesta, jonka ympärillä IFRAn silmukka kiristyy koko ajan. (IFRA = kansainvälinen organisaatio, joka säätelee parfyymiraaka-aineiden turvallisuutta). Luonnonraaka-aineissa saattaa olla satoja molekyylejä, joista jokainen on potentiaalinen allergeeni. Synteettisissä aineissa on tietysti omat murheenkryyninsä, mutta ihan rehellisesti sanoen: olkaa hyvät ja avautukaa ensin sinne pesuaineteollisuuteen. Hajuvesiteollisuus on kuitenkin pikkutekijä esimerkiksi makrosyklisten myskien suhteen verrattuna päivittäistavaroihin ja puhdistusaineisiin.

Aarteesta puheen ollen vielä. Tässä tulikin jo mainittua eräs modernin hajuvesiteollisuuden julkisista salaisuuksista. En nyt paljasta salaisuuden oikeaa nimeä, joten käytämme siitä nimeä "lettu". Lettu voisikin olla seuraavan postauksen aihe.

A4 Hespéride fleuri chypre

Hyvät lukijani,

aloitan tämänpäiväisen postauksen availemalla hiukan tätä otsikon ranskankielistä sanahirviötä. Monet varmasti tunnistavat otsikosta ainakin kaksi avainsanaa: "fleuri" viittaa itsestäänselvästi kukkaisuuteen ja "chypre" on aikaisemmista postauksista tuttu tuoksuluokka. Hespéride-sana taas viittaa sitruksiin. Ranskalaisen parfyymiluokituksen A-yläluokka koostuu sitrustuoksuista. Näitä sitrustuoksuja kutsutaan monesti myös melko väljällä termillä "Eau de Cologne". Oodökolonki itsessään voi viitata moneen asiaan. Alkuperäinen "Kölninvesi" lanseerattiin Kölnissä jo 1700-luvun alussa. Sateenraikkaan ja kukkaisen tuoksun tehtävänä oli ennenkaikkea virkistää ihoa ja mieltä. Alkuperäiseksi mainittua Kölninvettä on saatavana vieläkin monesta paikasta. Sitä en osaa sanoa, kuinka paljon tämä "alkuperäinen" resepti on vuosien saatossa muuttunut.

Nykyään Eau de Colognella viitataan usein tuoksun vahvuuteen. EdC on tuoksuainepitoisuudeltaan hajuvesistä kaikista miedoin. Useimmiten EdC:n vahvuus on 2-4 % tai 2 - 6%. Moderneista EdC-vahvuisista tuoksuista käytetään myös usein nimitystä "Eau Fraîche". Näiden kahden eroja on joskus kuvailtu niin, että edellisen tuoksu katoaa iholta nopeasti, kun taas jälkimmäinen tuoksuu pitempään. Sitrustuoksujen verrattaen lyhyen kestävyyden takia jotkut luokittelijat eivät pidä "Hespéride"-tuoksuja edes oman tuoksuluokan arvoisina.

Sitrustuoksuissa huipputuoksut ovat aina voimakkaasti korostuneet. Suurin osa sitrustuoksuaineista on molekyylipainoltaan kevyitä ja ne ampaisevat ilmaan hyvin nopeasti. Vanhanaikaisissa sitrustuoksuissa pohjan osuus onkin hyvin pieni. Näitä tuoksuja on välillä kirjallisuudessa nimiteltykin ilmanraikastimiksi, sillä suurin osa tuoksusta haihtuu ilmaan jo ensimmäisten tuntien kuluessa. Aloitan kuitenkin käsittelemään A-luokkaa neljännestä alaluokasta lähtien.

Ranskalaisen parfyymiluokituksen kuvauksen mukaan nämä A4-luokan tuoksut edustavat uuden sukupolven Eau de Cologne -tuoksuja. Aikaisemmassa postauksessa kehotin teitä kaivamaan Diorin Eau Sauvaget hyllystä esille. Yksi leimallinen tekijä näille uuden sukupolven raikkaille cologneille onkin metyyli-dihydrojasmonaatti eli kauppanimeltään hedioni. Hedioni on molekyylin nimenä varmasti monille tuoksuharrastajille tuttu. Hedioni on metyylidihydrojasmonaatti-nimensä mukaisesti luonnollinen osa jasmiinin tuoksua ja nykyään sitä valmistetaan synteettisesti. Puhtaana tuoksuaineena hedioni on mielestäni raikas, mutta toisaalta suurina määrinä suorastaan brutaali. Hedionia kuvataan monesti englanninkielisellä termillä "crispy" - suomeksi sen voisi kääntää vaikka "rapsakka". Samalla tavoin A4-luokan tuoksuja kuvaakin kuiva, kirpeä rapsakkuus.

Diorin Eau Sauvage on hyvä esimerkki A4-tuoksusta. Sitrukset ja hedioni suorastaan hyppäävät tuoksusta nenään. Hedionin lisäksi mukana on myös muita tärkeitä jasmiini-komponentteja. Oma nenäni erottaa joukosta ainakin voimakkaan linaloolin ja heikosti myös indolin. Eau Sauvagen vastalanseeratussa parfyymiversiossa indolinen jasmiini on vielä paljon tunnistettavampi. Linalooli on tärkeä komponentti myös laventelin ja monien yrttien, kuten basilikan ja korianterin tuoksussa. Indoli tuoksuu taas isompina määrinä melko *köh* fekaaliselta eli suomeksi kakkaiselta

Toissijaisena näissä A4-luokan tuoksuissa on mukana selkeä kukkaisuus. Hedioni ja indoli viittaavat voimakkaasti valkeisiin kukkiin. Jasmiini ja esimerkiksi kielo sopivatkin hyvin sitrus-chypre-harmonioihin. Kielo on aina tietynlainen fantasianuotti ja tekijänsä näkemys. Aito kielo on myrkyllistä ja kaikki hajuvesiteollisuudessa käytetty kielo onkin jollain tavoin keinotekoista. Toisaalta meidän tulee muistaa, että kaikki hajuvesissä käytetyt materiaalit ovat kuitenkin jollain tavoin käsiteltyjä. Jopa "aidot luonnonaineet" on kuitenkin saatettu käytettävään muotoon pitkillä ja usein hankalilla prosesseilla. Näin tekijöiden kädenjälki kuitenkin joka tapauksessa tuoksuu myös luonnonraaka-aineissa.

Kolmassijaisena A4-tuoksuissa tuntuu pohjanuottina "chypre". Olen aikaisemmissa postauksissani käsitellyt hieman chypreä ja käsitteenä se oli minulle ainakin hitaammin aukeava. Olen lapsesta asti rakastanut chypre-tuoksuja, mutta vieläkään en osaa täysin kattavasti kuvata chypren olemusta. Tätä tuoksunuottia ja luokkaa karakterisoivat sammal, seetripuu, patsuli ja rapsakat sitrukset - usein juuri bergamotti. Puunuoteista juuri kuivaa ja mineraalista seetriä pidetään tärkeimpänä. Eau Sauvagen lisäksi A4-luokan edustajista mieleeni tulee Lancômen klassinen Ô de Lancôme. Tämä 1960-luvulta peräisin oleva tuoksu on raikkaan colognemainen ja siinä on selkeän rapsakka, kuiva chypre-fasetti. Myös Diorin Diorella voisi sopia kaikessa raikkaassa fenkolisuudessaan tähän luokkaan. Heinäkuussa lanseerattu PP Perfumes Eau de Cologne on myös yrttisyydessään mitä suurimmassa määrin A4-tyyppiä.

Hespéridé fleuri chypre -tuoksut ovat monella tapaa unisex-tuoksuja. Totta kai Eau Sauvage on brändätty miehille ja Diorella naisille, mutta kokemukseni mukaan juuri tässä luokassa tehdään paljon rajojenylityksiä. Varsinkin monet naiset käyttävät sitruksista Eau Sauvagea. Olen monesti sanonut olevani tuoksumielessä vanha nainen kolmikymppisen miehen ruumiissa, joten itse olen nauttinut vuorostani Diorellasta päälläni. Haluankin yllyttää teitä kaikkia rohkeasti kokeilemaan virkistäviä A4-luokan tuoksuja. Totta kai haluaisin kuulla omia näkemyksiänne tämän luokan edustajista.

Ja seuraava aihe on...

Hyvät lukijani,

yritän nyt taas työ- ja tuoksukiireiltäni ryhdistäytyä ja palata blogini pariin. Seuraavan postaukseni lupaan kirjoittaa huomenna. Aiheena tulee olemaan yläryhmä A eli sitrustuoksut ja siitä vielä suosikkialaryhmäni A4 eli Hésperidé fleuri chypre. Huomenna mutustelemme ja tuoksuttelemme siis sitruksisen kukkaisia chypre-tuoksuja. Omistautuneimmat lukijat voivat kaivaa jos Eau Savagen kaapista valmiiksi. Myös PP Perfumes -tuoksuista viime kesän uutuus Eau de Cologne kuuluu tähän luokkaan.

Loppukesän uudet PPP-tuoksut

Hyvät lukijani,

tähän väliin pitää laitta yksi mainospalakin. Lanseerasimme kaksi uutta PP Perfumes -tuoksua 31.7. eli helenanpäivänä, yhteistyössä Kosmetiikka Helmen kanssa. Tuoksut on jo aikaisemmin esitelty blogissani ja nyt on aika esitellä vielä tuoksujen graafinen ilme. Helenan typografia on tehty yhteistyössä Linda Lönnqvistin kanssa. Muusta designista vastaa PP Perfumes -designtiimi Cedricin johdolla.

Tässä siis viileän helsinkiläinen Helena

Provencelaishenkinen Eau de Cologne

F1 - Ambré Doux

Hyvät lukijani,

Palaan kiireisen kesän jälkeen jälleen blogini pariin. Lanseerasimme Helenanpäivänä kaksi uutta PP Perfumes -tuoksua, joista kirjoitin jo aikaisemmin. Helena Eau de Toiletteen ja PP Perfumes Eau de Cologneen voi tutustua mm. Kosmetiikka Helmessä Helsingin Munkkiniemessä ja ensi viikolla myös Kauneuskeskus Mona Lisassa Turussa. Nyt kuitenkin jatkan blogini alkuperäisellä aiheella.

Olen vältellyt tätä kyseistä tuoksuryhmää pitkään ja vieläkin se on minulle hankala. Ambré-tuoksut, toiselta nimeltään itämaiset tuoksut ovat yksi tunnistettavin tuoksuryhmä. Monia tähän pääluokkaan kuuluvia tuoksuja pidetään jollakin tapaa vanhanaikaisina ja ainakin klassikko-orientaalit ovat melko raskaita. 2000-luku on tuonut ambré-tuoksuihin aivan uudenlaisen särmän, jota voisi kutsua vesiambraksi. Aloitan F-pääluokan käsittelyn kuitenkin numero ykkösestä, eli pehmeistä orientaaleista.

Ambra itsessään on alunperin tarkoittanut eläinperäistä parfyymiraaka-ainetta, jota nykyparfyymiteollisuudessa käytetään enää häviävän vähän. Tämä auringossa kypsynyt valaan yskös toi vanhoihin parfyymeihin uskomatonta kestävyyttä ja sitä pidetään edelleenkin yhtenä parhaista fiksatiiveista. Englannin sana amber viittaa taas meripihkaan. Tämä on omiaan sekoittamaan tavallisen kuluttajan päätä. Varsinaisesta meripihkasta ei ole kysymys, vaan ambra ja ambré on yleensä yleisnimitys erilaisista pihkoista, hartseista ja balsameista sekä vaniljasta sekoitetulle paksun lämpimälle pohjanuotille.

Ambré-tuoksuja kutsutaan myös itämaisiksi eli orientaaleiksi. Tämä nimitys sopii erinomaisesti osaan ambré-tuoksuista, mutta taas osassa itämaiseksi nimittäminen ampuu hieman ohi. Erinomainen esimerkki klassisesta orientaalista on Guerlainin Shalimar, jonka paksun vaniljainen suitsukkeisuus ei jätä epäilystä tuoksun itämaisuudesta. Sen sijaan YSL:n 2000-luvun alun lanseeraus Cinema ei oikein tipahda itämaisten tuoksujen luokkaan, vaikka paksu ambré-nuotti on selkeän tunnistettava.

Mistä ambré-tuoksu sitten saa pohjansa? Vanilja kuuluu hyvin usein olennaisena osana näihin tuoksuihin. Vanilja tasapainottaa ja sitoo muita pohja-aineita pyöristäen terävimmät kulmat. Pihkaisia komponentteja edustavat mm. benzoiini, styrax ja labdanum. Aromaattisen puinen patsuli on myös mukana useissa ambré-tuoksuissa.

F1-ryhmä käsittääkin juuri pehmeänmakeat ambré-tuoksut. Näihin tuoksuihin vanilja kuuluu aivan erityisen tärkeänä osana. Monet parfyymeissa käytetyistä pihkoista ovat itsessään melko pistäviä ja katkeria, joten nämä ainesosat suorastaan imevät vaniljaa itseensä. Hyvän käsityksen pistävästä pihkaisuudesta saa esimerkiksi haistamalla frankinsensi-tuoksuöljyä, jota on saatavilla useimmista luontaistuotekaupoista. Vaniljaiset ambré-tuoksut vaativat usein pitkän maseraation. Kuuleman mukaan esimerkiksi Guerlainin täyteläisemmät tuoksut saavat levätä puolisen vuotta ennen markkinoille tuomista. Itse olen todistanut ambré-tuoksun kehittymistä hyvin konkreettisesti. Kypsyttelin kaapissa Amor Profano -tuoksun prototyyppiä melkein puoli vuotta ennen kuin se tasoittui paikoilleen. Monet kemialliset reaktiot tapahtuvat hitaasti etyylialkoholissa, joten täyteläinen parfyymi vaatii kypsymistä, kuten vuosikertaviini.

Nyt haluaisin taas, hyvät lukijani, teidän mukaan keskusteluun. Mikä on teidän suosikkiambré-tuoksunne? F1-luokan tuoksuissa on kyse selkeän itämaisista, vaniljaisista, täyteläisistä tuoksuista. Kitkeriä, ylisitruksisisia, vetisiä tai kovin moderneja ambré-tuoksuja emme siis kelpuuta keskusteluun vielä.

Kolme Sisarta ja yksi Cologne

Hyvät lukijani,

Olen taas viime aikoina viettänyt työkiireiden takia hiljaiseloa blogissani. Yritän nyt taas hiukan ryhdistäytyä tälläkin saralla ja aloitan kertomalla teille PP Perfumes -tuoksumerkkimme tulevista lanseerauksista. Hannele saa seuraa neljästä uudesta tuoksusta: kolmesta eau de toilettesta ja yhdestä unisex-colognesta.

Kolmesta Eau de Toilette -sisaresta ensimmäinen Aurora EdT, jonka olen aiemmin esitellyt blogissani nimellä Amor Sacro. Aurora on täyteläinen chypre-vivahteella maustettu kukkaistuoksu, jossa hyasintti, narsissi ja iiris virittävät kirkollisten juhlapyhien tunnelmaa.

Toinen siskoksista on Helena EdT. Helena puhdas ja raikas tuoksu keväisestä Helsingistä. Tuoksu aukeaa earl grey teen, juhannusruusun ja siiderin sävyillä. Sydäntuoksu on valkean kukkainen (lehmus, gardenia, magnolia) ja aldehydinen. Pohjanuoteissa tuoksuvat merelliset ja vanhan Marseille-saippuan sävyt.

Kolmas sisaruksista - kuopus - on äänekäs, rääväsuinen ja kapinallinen Lisette Eau de Toilette. Lisette on luksuspissis, joka pitää kyynärpäitä pöydällä ja puhuu ruoka suussa. Lisette käy nurkan takana tupakalla. Lisette ajaa ratikalla pummilla ja maksattaa sakot isällään. Lisettessä tuoksuvat Pêche Melba -jäätelöannos, vadelma, lakritsi, patsuli ja vetiver. "Tu es mechante! Tu es libre! Tu es Lisette!"

PP Perfumes Eau de Cologne on raikas sekoitus sitruksia, kieloa, tonkapapua, kanelia ja yrttejä. Cologne sopii sekä miehille, että naisille. Se tuo raikkaan provencelaisen tuulahduksen kuumiin kesäpäiviin.

E2 - Boisé Conifère Hespéridé

Hyvät lukijani,

Olen kärsinyt viimeisen viikon pahasta siitenpölyallergiasta ja välillä kaikki tuoksut tuntuvat viiltävän nenää. Tuoksutreffeillä tuoksuja, puhetta ja uusia tuttavuuksia oli yllin kyllin. Vielä kerran haluan kiittää teitä kaikkia osallistujia upeista tuoksutreffeistä. Oli etuoikeus saada tavata teitä ja päästä esittelemään teille uusia tuoksujamme.

Tämän päivän aiheena on lyhyesti tuoksuluokka E2 - eli sitruksiset mäntytuoksut. E- luokka eli puutuoksut kuuluvat henkilökohtaisiin suosikkeihini. Kukkien lisäksi puut ovat yksi perinteisesti hajuvesissä käytetty elementti. Mitä kaikkea sitten luetaankaan puutuoksuihin? Itseoikeutetusti tämän luokan perusraaka-aineisiin kuuluvat esimerkiksi santelipuu, patsuli, seetripuu ja vetiver. Puutuoksuihin liitettyjä attribuutteja voisivat olla lämmin, kuiva ja matala. Läheskään kaikki puutuoksut eivät ole peräisin luonnollisista raaka-aineista. Esimerkiksi santelipuu on yleensä aivan jotain muuta ja hyvä niin. Uhanalaisen puulajin riistokäyttäminen turhuustuotteisiin olisi suorastaan pöyristyttävää. Sitä paitsi santelipuun nuotti saadaankin tehtyä laadukkaasti ja kustannustehokkaasti modernin parfyymiteollisuuden keinoin. Raaka-aineista kiinnostuneiden kannattaa googlata molekyyli nimeltä "balinoli". Tällä rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yhdessä seetripuutuoksujen kanssa sitä käytetään tuomaan hajuvesiin lämpimän väreilevää santelipuista nuottia. Aikaisemmin blogissa käsittelemäni Iso E Super-molekyyli-kombo tuo tuoksuun myös väreilevää puuntuoksua. Iso E Superin tuoksu on jotain ambran, santelin ja seetrin väliltä. Tätä mainiota molekyyliä voi kokeilla Molecules-sarjan 01 tuoksussa. Bloggaajakollegani Gogol sanookin olevansa aivan koukussa E:hen.

Tuoksuluokka E2 on suoraviivaisuudessaan erittäin tunnistettava. Ranskankielisen sanahirviön takana ovat yksinkertaisesti mänty ja sitrukset. Tämän luokan tuoksut rakentuvat selkeille puunuoteille, joita on tehostettu voimakkaalla, raikkaalla männyn tuoksulla. Männyn tuoksun tulee näissä tuoksuissa olla selkeästi havaittava. Pohjatuoksuiksi näihin tuoksuihin sopivat hyvin muut puut, myski ja sammal. Männynraikkautta korostamaan ja avaamaan tuoksun huippu koostuu yleensä lähinnä sitruksista ja laventelista. Sinällään sitrusten kirjo on aika laaja ja niihin voi mielestäni lukea myös esimerkiksi rautarohtoyrtin eli verbenan, jossa on hyvin selkeä sitruksinen tuoksu. Tällaisessa raikkaassa kombossa viihtyy myös erittäin hyvin vanha tuttumme laventeli. Laventelin voimakkaan yrttisyyden kanssa sopii yhteen vihreän porkkainen galbanum.

Tuoksuluokka E2 ei ole mainstreamissa tätä päivää. Mieleeni tulee mainstream-tuoksuista ainoastaan Ralph Laurenin vihreä Polo ja sitäkään en ole vähään aikaan päässyt haistelemaan. Läheltä liippaa mm. Guccin miesten Guilty, mutta tässä tuoksussa on kuitenkin enemmän kyse Fougére-luokan edustajasta.

Molekyyleistä männynraikkautta tuo tuoksuun esimerkiksi Pineeni. Tätä molekyyliä on olemassa sekä alpha-, että beta-muotoa. Pineenejä tuotetaan puunjalostusteollisuuden sivutuotteena ja yleensä sitä myydään alpha- ja beeta-isomeerien sekoituksena. Kåsitykseni mukaan isomeerien tislaus olisi kallista, hankalaa ja siten kustannustehotonta. Pineenit kuuluvat kemiallisesti terpeeneihin. Tosin terpeeneihin viittaaminen tuoksuista puhuttaessa on hyvin ylimalkaista, sillä leijonanosassa puu- ja kukkaistuoksuista on valtava määrä terpeenejä. Terpeenit ovat kemiallisesti hyvin laaja ja mielenkiintoinen ryhmä ja ainakaan vielä oma osaamiseni ei riitä niistä luennoimaan. Käsitykseni mukaan esimerkiksi testosteroni on jotain kemiallista sukua terpeeneille. Osa ihmisistä haistaa ilmeisesti testosteronin autotalli-tärpätti-odöörinä ja osa taas enemän valkeita kukkia muistuttavana tuoksuna.

Sanomattakin lienee selvää, että valkea kukat, kuten esimerkiksi kielo, sopivat loistavasti E2-luokan tuoksuihin jo aivan kemiallisen profiilinsakin vuoksi. Ja niin - nämä tuoksut luokitellaan yleensä miestentuoksuiksi, mutta kukaan ei estä naisia pukeutumasta mäntyyn ja sitruksiin aina välillä.

Ensimmäinen oikea parfyymini oli nimeltään "Le Secret de M. Aigu" eli Herra Terävän salaisuus. Tämä tuoksu on täysin nenän varassa tehty ilman teoreettista tietämystä. Jostain syystä onnistuin kuitenkin tekemään tuoksusta tyylipuhtaan E2-luokan edustajan. Tuoksutreffeillä osallistujat pääsivätkin tutustumaan tähän tuoksuun EdT-vahvuudessa. Epäilen vahvasti pineenejä Vasilisan yliherkkyyden aiheuttajaksi.

Pyytäisinkin nyt teitä lukijoita kertomaan meille kaikille mielipiteitänne ja kokemuksianne mäntytuoksuista.

Ja seuraava aihe on...

Hyvät lukijani,

Pyydän anteeksi tätä hiljaisuutta. Kolmen viikon työputki on vaatinut veronsa, enkä ole saanut blogattua mitään hetkeen. Olen kyllä yrittänyt olla aktiivinen uudella tuoksufoorumilla. Anyway... jatkan tuoksuluokkien käsittelyä tässä piakkoin ja haluaisinkin teiltä mielipiteitä siitä, mikä on seuraavan postauksen aihe. Eli isoista yläluokista meillä on avaamatta neljä kappaletta: Sitruksiset, Puiset, Fougeret, ja Ambret.

Eli mikä näistä on seuraavan postauksen aihe?

B4 - Fleuri aldéhydé

Hyvät lukijani,

Parfyymit ja työt ovat pitäneet minut taas viime viikot kiireisenä. Palaan nyt kuitenkin blogini alkuperäiseen ideaan ja jatkan ranskalaisen parfyymiluokituksen käsittelyä. Tämän päivän aiheena on kukkaisen aldehydiset tuoksut. Tuoksuluokituslähteeni mukaan tämä luokka on hyvin tärkeä nykypäivän parfyymiteollisuudessa. Itse asiassa aldehydisten tuoksujen historia ulottuu melko pitkälle. Synteettiset raaka-aineet eivät ole mikään uusi keksintö parfyymiteollisuudessa, vaan niitä on käytetty jo 1800-luvun lopulta lähtien. Muun muassa ikoninen Guerlainin Jicky perustui jo alunalkaen osittain synteettisiin raaka-aineisiin.
Aldehydit ovat yleisnimi isolle joukoille pitkäketjuisia hiilivety-yhdisteitä. Aldehydeille on tunnusomaista -CHO -ryhmä eli karbonyyliryhmä. Karbonyyliryhmän happi on kiinnittynyt hiiliatomiin kaksoissidoksella. Aldehydeissä tämä ryhmä on terminaalinen eli se on toisin sanoen hiiliketjun toisessa päässä. Aldehydeja valmistetaan alkoholeja hapettamalla. Pitemmälle hapettaessa syntyy karboksyylihappoja. Yksinkertaisin aldehydi on metanolipohjainen formaldehydi, jonka kemiallinen kaava on kaikessa yksinkertaisuudessaan HCOH. Parfyymiteollisuudessa käytetyt aldehydit ovat monesti muotoa R-COH, missä R merkitsee hiiliketjua. Yksinkertaisia suoraketjuisia aldehydejä kutsutaan yleensä nimillä C7, C8, jne, missä numero C:n perässä merkitsee hiiliatomien määrää. Aldehydeillä saadaan aikaan  hyvin erilaisia nuotteja tuoksuihin. Esimerkiksi C7 on voimakkaan vihreän sitruksinen tuoksu, C8 vuorostaan appelsiininen ja C9 ruusuinen. Fragrantican mukaan Chanel viitosen aldehydisyys on peräisin mm. C10, C11 ja C12 -aldehydeistä. Nämä aldehydit antavat tuoksulle sitruksisia ja puhtaan saippuaisia vivahteita.

Toinen aldehydiryhmä ovat aromaattiset aldehydit. Nimensä mukaisesti niissä on mukana aromaattinen hiilirengas. Näistä hyviä esimerkkejä on kanelinen cinnamaldehydi ja kemialliselta rakenteeltaan vielä monimuotoisempi vanilliini. Käsitykseni mukaan varsinaisesti aldehydisistä tuoksuista puhuttaessa viitataan ennenkaikkea tuoksuihin, joissa on käytetty perusrakenteeltaan yksinkertaisia aldehydeja, eli suoraketjuisia aldehydeja.
Ranskalaisen tuoksuluokituksen mukaan B4 -tuoksuissa on tärkeimpänä elementtinä täyteläinen kukkaisuus. Näiden kukkaisten nuottien alla voi olla kevyen puisia, puuterisia ja jopa hiukan eläimellisiä sävyjä. Näiden tuoksujen korkeat nuotit ovat aldehydisiä ja myös sitruksisia.

Aldehydisten tuoksujen suoranainen ikoni on Chanel 5. Tuoksun kukkaisuus on häivytetty aldehydeillä "kukkaismatoksi", josta on vaikeaa havaita yksittäisiä komponentteja.  Ernest Beaux loi Coco Chanelin toivomuksesta tämän legendaarisen "Marilynin yöpaidan". Chanel toivoi saavansa modernin ja uudenlaisen tuoksun ja Beaux päätyi käyttämään aldehydeja. Loppu onkin historiaa ja Chanel 5 on raivannut tietä muille aldehydisille tuoksuille, joista upea esimerkki on YSL:n Rive Gauche.
Toivoisinkin nyt, hyvät lukijat, teidän kertovan kokemuksianne ja mielipiteitänne aldehydisistä tuoksuista. Itsellänikin on koekappale B4-luokan tuoksua kypsymässä kaapissani ja kahden viikon päästä Helena-arvonnan voittaja Hellin pääsee sitä ensimmäisenä tuoksuttelemaan.

Lähteitä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Aldehyde#Naturally_occurring_aldehydes
http://www.fragrantica.com/notes/Aldehydes-165.html
http://www.thegoodscentscompany.com/data/rw1014291.html

Terveisiä Grassesta Osa 3 - Studio des Fragrances

Hyvät lukijani,

On turistikohteita ja on turistikohteita. On Kanariansaaria, jonne mennään ottamaan aurinkoa, puhumaan suomea ja syömään muussia ja lihapullia. Sitten on kohteita, joissa lukemattomat turistit ovat käyneet ja silti sitä tuntee kokeneensa jotain taianomaista. Studio des Fragrances on ehdottomasti turistikohde. Se on ehdottomasti valmiiksipureskeltu ja helppo lähestyä. Se on ehdottomasti nerokas konsepti, jolle monet meidän kaltaisemme parfyymientuusiastikot kumartavat syvään.

Galimardin ehdottomasti innovatiivisin tuote on Studio des Fragrances. Tässä studiossa parfyymin luomisprosessi on puristettu kahden tunnin pikajuoksuun. Koko maailman tuoksujen kirjo on vangittu 127 pulloon. Tässä studiossa voi päästä soittamaan parfymöörin urkuja asiaan perehtyneen mestarin opastuksella. Studio des Fragrances on konsepti, joka olisi ollut helppo tehdä halvalla ja vasemmalla kädellä. Konsepti on kuitenkin viimeisen päälle hiottu ja sitä uudistetaan jatkuvasti. Perusidea on yksinkertainen. Studiossa parfyymisession osallistuja pääsee itse haistelemaan ja sekoittamaan oman hajuvetensä. Studion ohjaajat antavat "parfyymioppilaille" heidän mieltymystensä mukaisesti aina rajatun valikoiman pulloja, joilla tuoksua voidaan rakentaa. Parfyymiurut on jaettu eri tuoksuluokkiin, joissa jokaisessa on pohja-, keski-, ja huipputuoksuja. Tuoksut rakennetaan ohjaajan johdolla pohjasta alkaen ilman peruutusmahdollisuutta käyttäen viiden millilitran asteikkoa lopulta päätyen täyteen sataan millilitraan.

Tuoksustudion lähtöaineissa on selkeästi tehty voimakkaita kompromisseja. Tuoksupulloista löytyy silti yllättäviäkin sävyjä ja varomattomalla yhdistelyllä järkyttävien tuoksupommien aikaansaaminen on täysin mahdollista. Oman tuoksun tekeminen on kuitenkin suhteellisen helppoa ja ennenkaikkea hauskaa. Tuoksuaineissa on selkeästi havaittavissa Galimardin signatuuri, mikä toisaalta antaa myös merkin laadusta. Tuoksutalo on antanut asiakkailleen jotain omasta ytimestään, eikä ole pihtaillut salaisuuksiaan.

Nyt olisi sitten tietysti aika kysyä, tekeekö parin tunnin tuoksusessio kenestäkään parfymööriä. Eihän se tee. Toisaalta kenestäkään ei myöskään tule mestaria ilman harjoitusta. Pulloista löytyvät yhdistelmät ovat kaukana parfyymiteollisuuden puhtaista raaka-aineista, mutta tässä studiossa parfyymiamatöörilläkin on mahdollisuus päästä askel lähemmäksi oikeiden parfymöörien salaisuuksia. Jälleen kerran pitää todeta, että loputon väripaletti ei tee kenestäkään taiteilijaa. Todellinen osaaja loihtii taideteoksen vaikka lyijykynällä. Tuoksustudiota ei tule väheksyä sen rajoitetun tuoksupaletin tai kompaktin etenemistavan takia. Tällaisessa haasteessa todella erotellaan jyvät akanoista.

Studio des Fragrances on myös hyvä koulu kaikille parfyymi-besserwissereille. Mikäli Sinusta tuntuu, että osaisit tehdä tuoksun paremmin, niin varaa lento Provenceen ja näytä omat kyntesi parfymööriurkujen ääressä. Vuosikymmeniä parfyymejä haisteltuani ajattelin itsekin näin. Käynnit parfyymistudiossa antoivat meille inspiraation lähteä kehittämään omaa kaupallista tuoksulinjaa.

Samanlaisen mahdollisuuden tarjoaa parfyymitalo Molinard Grassessa. Molinardin konsepti ei ole minulle tuttu, joten olisi mukava kuulla kokemuksia joltakin tätä mahdollisuutta kokeilleelta. Ilmeisesti myös Guerlain Pariisissa tarjoaa oman tuoksun kehitysmahdollisuutta. Jotenkin kuitenkin epäilisin, että hintalappu Guerlainilla on hieman erilainen. Niin... mitä tämä lysti sitten maksaa? Kaikille lukijoille pitää nyt todeta, että mikään yritys ei sponsoroi tätä blogiani, vaikka tämä alkaakin kuulostaa hiukan mainokselta. Kehotan kuitenkin teitä kokeilemaan itse. Oman tuoksun luominen on todella tajunnanräjäyttävä kokemus. Itse asiassa sananmukaisesti... Migreenikohtaus ei monellakaan ole varmaan kaukana tuoksustudion tuoksumuurista uloskävellessä. Galimardin tuoksusessio maksaa 45€ ja Molinardin muistaakseni 40€. Provencessa vieraillessa tällainen mahdollisuus on yksinkertaisesti pakko käyttää!

Terveisiä Grassesta Osa 2 - Vanhaa kolinaa

Hyvät lukijani,

Nyt on aika taas kertoilla hieman Grassen kuulumisia tässä työn lomassa. Kuten edellisessä postauksessani kirjoitin, löytyy Grassesta vielä aitoa parfyymiteollisuutta. Vanhanaikaista tyyliä löytyy kaupungin perinteikkäimmältä talolta Galimardilta. Parfumerie Galimard perustettiin alun perin vuonna 1747. Ilmeisesti talon toiminta ei ole kuitenkaan jatkunut näihin päiviin täysin keskeytyksettä. Nykyinen moderni Galimard kuitenkin nojaa vanhaan perinteeseen ja osittain myös vanhoihin tekniikoihin ja resepteihin.

Suomessa Galimard on lähes täysin tuntematon. Yksi hyvä syy tähän voi olla se, että talolla ei juurikaan ole ollut maahantuojia Suomessa ennen viime vuotta. Toisekseen Galimard on todella mitä suurimmassa määrin niche-talo: sen tuoksuja ei löydä kuin harvoista ja valituista liikkeistä. Suurimmaksi osaksi Galimard tuntuukin tekevän myyntinsä verkko- ja postimyynnillä. Mistään halpatuottajasta ei kuitenkaan ole kyse, vaikka tuoksut ovatkin edullisia. Kalliin brändinrakennuksen puuttuminen ja hyvin vähäinen markkinointi kääntyvät tuotteiden hinnoissa suoraan kuluttajan eduksi. Ikävä tosiasia on, että valtavirtamerkkejä ostaessaan kuluttaja maksaa ennenkaikkea markkinoinnista ja pitkästä jakeluketjusta.

Galimardilta löytyy suuri määrä omia tuoksuja ja brändin ongelmana onkin ollut hieman sen hajanaisuus. Tuoksuvalikoimasta löytyy aivan huikeita aarteita ja sitten toisaalta hyvin keskinkertaisia esityksiä ja kaikkea siltä väliltä. Grassessa tuntuu tällä hetkellä olevan pienimuotoinen uudenaikaistamisaalto meneillään ja tämä sama aalto on myös pyyhkäisemässä Galimardin yli. Vuoden 2012 uutuustuoksu Songeries on moderni ja hyvin kaupallinen tuoksu. Eniten se tuo mieleen vanhan Miss Dior Cherien (ennen tuoksun pilaamista), mutta nousee omapäräisyydellään esikuvansa yläpuolelle. Galimardin markkinointipäällikön Madame Roux'n mukaan Songeries onkin ollut jymymenestys.

Galimardin vastaus Eau de Cologne -buumille on melko omaperäinen ja kekseliäs. Galimardin perusvalikoimaan on pitkän aikaa kuulunut laaja valikoima hyvin huokeita kolinoita, jotka on lähestulkoon rakennettu yhden tuoksuaineen ympärille. Oma suosikkini näistä kolinoista on ihanan viileä laventeli, jota tilasin viime vuonna litran pönikän reilulla kolmellakymmenellä eurolla. Tämän vuoden uutuus Cologne Absolue -sarja onkin sitten aivan jotain muuta. Nämä colognet on tehty EdP:tä vastaavalla konsentraatiolla. Kölninvesimäisyyttä niissä on selkeys, yksinkertaisuus ja puhdaspiirteisyys. Vanha tuttumme Iso E super buustaa voimakkaasti yllellistä Bois des Indes -tuoksua.

Galimardin todellinen innovaatio ei kuitenkaan koske kaupallisia tuoksuja, vaan heidän nerokkain keksintönsä onkin aivan muualla. Tämän Grassen helmen takia Galimardia voisikin kutsua todelliseksi De Luxe -turistikohteeksi. Kyseessä on aivan tajunnanräjäyttävä kokemus, josta jokainen voi päästä osalliseksi. Kerron tästä lisää seuraavassa osassa...