perjantai 6. syyskuuta 2013

Raaka-aineet Vol. 1

Hyvät lukijani,

kauan on taas kestänyt blogihiljaisuutta ja nyt päätin sen sitten rikkoa. Olen tuoksutellut jopa aikaisempaa suuremmalla intesiteetillä ja viimeisen vuoden aikana tuoksuttelu onkin noussut ihan uudelle tasolle. Olen viime aikoina kouluttanut itseäni hajuvesiteollisuuden raaka-aineita nuuskimalla. Koulutuspaletissamme on niin luonnonraaka-aineita, tuoksunuotteja kuin sitten molekyylejäkin. Tuoksuteollisuudessa puhutaan yleensä akordeista, kun tarkoitetaan synteettisesti koostettua tuoksua, joka sisältää useita molekyylejä. Nuotti-termiä viljellään enemmän kuluttajapuolella. Käytän itse nuotteja ja akordeja iloisesti sekaisin, joten yrittäkää kestää.
 
Palkitsevimpia raaka-aineista ovat useimmiten luonnolliset raaka-aineet. Mikään ei vedä vertoja aitojen eteeristen öljyjen tai absoluiden rikkaudelle ja täyteläisyydelle. Aito tuberosa-nuotti on aivan vertaansa vailla ja todella kaukana synteettisistä vastineistaan. Samoin eri jasmiinilajikkeet huumaavat täyteläisyydellään. Tosiasia kuitenkin on, että parfyymiteollisuudessa on jo yli sata vuotta käytetty pääasiassa synteettisiä raaka-aineita. Syitä tähän on monia ja nämä syyt ovat itse asiassa arkituntuman vastaisia. Kaukana ovat ajat, kun ruusupellot lainehtivat Grassen kukkuloilta Cannesiin asti. Nykyaikana parfyymiteollisuuden raaka-aineet tuotetaan hyvin erikoistuneissa kemianteollisuuden prosesseissa. Monia raaka-aineita valmistetaan suurempien prosessien sivutuotteena. Suuruudella viittaan tässä nyt ennenkaikkea tuotannon tonnimääriin.

Otetaanpa pieni esimerkki. Eräällä tunnetulla tuoksumerkillä X on tuoksu, josta käytämme salanimeä "Aarre", niin kukaan ei varmasti osaa yhdistää, mistä on kysymys. Tuoksun kuvauksessa kerrotaan, kuinka tuoksussa on keisarillista santelipuuta, ruusua, orvokkia ja persikkaa. Otetaanpa tähän väliin sitten pieni uutisraportti. En osaa sanoa, onko orvokin kukkaosaa koskaan käytetty parfyymiteollisuuden raaka-aineena. Orvokin lehdistä saadaan kyllä (muistaakseni) absoluta, joka tuoksuu sangen vihreälle. Sen sijaan orvokinkukan tuoksu tehdään yhdellä molekyylillä. Olen törmännyt useampiin nimityksiin, yksi INCI-listoissa vilahteleva on metyyli-iononi-gamma. Joku viisaampi voisi ehkä kommentoida tähän, onko eri alfa- ja gamma-iononilla merkitsevää eroa. Beta-iononi tuoksui muistaakseni kuivatulle aprikoosille. Joka tapauksessa kyseisessä "Aarteessa" ei millään muotoa ole aitoa orvokkia. Samoin on santelipuun laita. Aidon intialaisen santelipuuöljyn hinta on räjähtänyt puun uhanalaisuuden vuoksi. Santelille onkin "Aarteessa" hyvä korvike Iso E Super, jota olen käsittellyt aikaisemmassa postauksessani. Iso E Super maksaa muutamia kymmeniä euroja kilolta, jos sitäkään. Aarrearkusta löytyy myös galaxolidia, joka tunnetaan usein valkean myskin nimellä. Samoin tuoksun jasmiinisen huipun tekee hedioni, joka sinänsä on myös luonnossa esiintyvä tuoksuaine. Tuoksun persikkaisuus tulee C14-aldehydista.

Toivottavasti en nyt riko kenenkään pilvilinnoja, kun sanon, että tuoksuissa maksamme ihan muusta kuin raaka-aineista. Totta kai, tuoksuissa käytetään myös luonnollisia raaka-aineita. Siitä huolimatta luonnollisuus on itse asiassa aivan naurettava kriteeri tuoksun laadulle. Varsinkin, kun luonnollisuuteen liitetään aivan sopimattomia mielikuvia. Luonnontuoksut eivät ole vähemmän allergisoivia, ekologisempia tai turvallisempia kuin synteettiset. Päin vastoin, monet luonnonraaka-aineet täytyy käsitellä ja puhdistaa rankasti ennen varsinaista käyttöä. Esimerkiksi aito tammisammal on hyvä esimerkki luonnonraaka-aineesta, jonka ympärillä IFRAn silmukka kiristyy koko ajan. (IFRA = kansainvälinen organisaatio, joka säätelee parfyymiraaka-aineiden turvallisuutta). Luonnonraaka-aineissa saattaa olla satoja molekyylejä, joista jokainen on potentiaalinen allergeeni. Synteettisissä aineissa on tietysti omat murheenkryyninsä, mutta ihan rehellisesti sanoen: olkaa hyvät ja avautukaa ensin sinne pesuaineteollisuuteen. Hajuvesiteollisuus on kuitenkin pikkutekijä esimerkiksi makrosyklisten myskien suhteen verrattuna päivittäistavaroihin ja puhdistusaineisiin.

Aarteesta puheen ollen vielä. Tässä tulikin jo mainittua eräs modernin hajuvesiteollisuuden julkisista salaisuuksista. En nyt paljasta salaisuuden oikeaa nimeä, joten käytämme siitä nimeä "lettu". Lettu voisikin olla seuraavan postauksen aihe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti