jatkan tässä taas hiukan asiallisemmissa merkeissä ja jätän lettu-narinani vähäksi aikaa sivuun. Nimitys "lettu" on muuten aika suora käännös ranskasta. Ranskankielinen termi tulee saattaa ehkäpä tulla galaxolidi-orvokki-yhdistelmästä. Mutta nyt asiaan...
Fougere on yksi yleisimpiä ja toisaalta vaikeimmin hahmotettavia tuoksuluokkia. Fougeret on kyllä helppo tunnistaa, mutta niiden karakterisointi ei ole ihan yhtä helppoa kuin itämaisten tai chypre-tuoksujen. En edes viitsinyt mainita kukkais- tai sitrus-tuoksuja, koska ne ovat itsensäselittäviä jo nimiensä perusteella. Fougere sen sijaan on kummallinen fantasianuotti, jolla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä varsinaisen saniaisen kanssa. Fougère tarkoittaa siis saniaista suomeksi. Tämän tuoksuluokan nimeä perustellaan joskus sillä, että saniaisesta olisi eristetty 1800-luvulla kumariinia, joka on taas fougere-luokan tärkein rakennuspalikka.
Aloitimme itse fougeren konstruktion puhtaista raaka-aineista käsin ja kyllä vain: fougeren perustunnelman saa aikaiseksi jo kahdella raaka-aineella.
Tärkein fougeren raaka-aineista on tietysti kumariini. En ihan kiusallanikaan sano tässä yhteydessä tonkapapu. Olisi ehkä soveliasta puhua tonkapapu-nuotista, mutta kumariini on synteettisena raaka-aineena niin vanha, että on ihan turha fantasioida luonnonraaka-aineista tässä yhteydessä. Kumariini tuoksuu yksinkertaisesti ihanalta. Se on täyteläinen, heinäinen, marsipaanisen makeahko pohjanuotti, joka antaa tuoksulle kuin tuoksulle lämmintä hehkua. Jälleen kerran konsentraatiolla on todella väliä. Pienemmissä määrissä tai kauempaa haistettuna kumariini voi tuoda mieleen myös niitetyn heinän. Toinen tärkeä raaka-aine fougere-pohjan muodostamisessa on tammisammal (evernia prunastri) tai puusammal (evernia furfuracea). Tammisammalella ja puusammalella on aika selkeä ero. Omaan nenääni tammisammal on kosteampi, sienimetsäisempi ja hiukan chyprempi, kun taas puusammal on kuivempi, suorempi ja maskuliinisempi. Aivan lumoavia tuoksuja kumpikin. Nämä raaka-aineet voi bongata aina välillä tuoksun INCI-listassa.
Fougeret ovat aika selkeästi miestentuoksuja, vaikka mielestäni myös naisille voisi tehdä tyylikkään fougeren. Vanha klassikko Guerlainin Jicky on yksi ikonisimpia fougereita ja nykyään se taidetaan luokitella pelkästään feminiiniksi. Tosin sukupuolirajat ovat keinotekoisia rakennelmia ja ainakin itse tykkään pitää nahkarotsin kanssa Diorella. Joten kaikki sukupuolityypittelijät: Haistakaa Diorellaani! Miehekkyyttä fougere-tuoksuihin tuo yleensä niihin lisätty laventeli. Laventeli ui fougereen todella orgaanisesti jo senkin takia, että kumariini on läsnä myös laventelin tuoksussa. Laventelin karakterisoivia molekyylejä ovat myös linalooli ja ehkä vielä tärkeämpänä linalyyliasetaatti, joka tunnetaan myös nimellä bergamoli. Tästä pääsemme siihen neljänteen ainesosaan eli bergamottiin. Bergamottihan blendaa aivan taivaallisesti laventelin kanssa. Syynä voi hyvinkin olla samantyyppinen molekyyliprofiili. Linalyyliasetaatti tuoksuu itsessään aika lailla Earl Grey -teelle.
Ensimmäinen fougere oli ilman muuta Houbigantin Fougère Royal. Tätä ikonista vanhusta en ole päässyt haistelemaan. Toivottavasti sitä on mahdollisuus haistaa Pariisin Osmoteekissa, jossa toivon mukaan pääsen vierailemaan lokakuun lopulla. Myöhemmin fougere on saanut monenlaisia variaatioita. Olenkohan jopa tainnut käsitellä yhtä niistä aikaisemmin. Meiltähän on tullut viime keväänä myös uusi fougere-tuoksu PP Perfumes Angelo Caduto. Langennut enkeli lepää tukevasti sammaleisella pohjalla ja aukeaa kirkkaalla bergamotti-laventeli-minttu-kombolla.
Perinteiseen tapaan pyydän teitä, hyvät lukijani, jakamaan fougere-kokemuksianne meidän kanssamme.
Tämä on jo vanha teksti mutta pakko käydä vinkkaamassa, että kumariinia löytyy myös maarianheinästä (inarinsaam. njaalgâhaisyeini - "makealle haiseva heinä") :) Ihan syystäkin sitä on pidetty pyhänä ja pidetään edelleen useissa maailman kolkissa.
VastaaPoista