perjantai 6. syyskuuta 2013

Raaka-aineet Vol. 2 - Lettua pöytään

Hyvät lukijani,

jatkan tässä verbaali-inkontinenssiani ja kirjoitan saman tien lisää aiheesta "lettu". Otetaan siis neljä nykypäivän hajuvesiteollisuuden tärkeää molekyyliä. Nämä neljähän löytyivät myös "Aarteesta". Jonkin lähteen mukaan jopa 60 % Aarteen tuoksuraaka-aineista on näitä. Kyseessä ovat siis Galaxolidi, Iso E Super, Hedioni ja Metyyli-iononi. Täysin irrelevanttia ei myöskään ole, missä suhteessa näitä käytetään. Kaikki eivät pidä iononia tarpeellisena ja näiden kolmen ensimmäisen suhteen olen törmännyt esimerkiksi 2:2:1-suhteisiin.
Letusta käytetään välillä nimitystä parfymöörin korjauslakka. Olen itse testannut lettua useampaankin tuoksuun ja sillä on todella huomattava tuoksua leikkaava tai jopa "supistava" vaikutus. Tuoksu, jonka varsinaiseen tuoksukonsentraattiin on lisätty 10 % lettua, tuoksuu vaimeammalta. On kuin tuoksun varsinainen karaktääri olisi peitetty modernin myskiharson alle.
Ei ole niinkään yllättävää, että suuri osa normikuluttajista pitää "letutettuja" tuoksuja miellyttävämpinä kuin "letuttamattomia". Tuntuu, että nykyisillä mainstream-markkinoilla letun käyttö on suorastaan lähtenyt käsistä. Tämä kehä on jotenkin itseään ruokkiva. Parfymöörejä ei missään tapauksessa voi syyttää tästä ilmiöstä. Tuoksuista tehdään aina useita versioita, joita sitten käytetään kuluttajatestiryhmillä. Chandler Burria mukaillen voi olla, että parfymööri tekee tuoksusta viisi upeaa variaatiota ja yhden tylsän. Sitten Connecticutilaiset kotirouvat valitsevat sen Plääh-vaihtoehdon. No, raha ei haise ja välillä tuntuu, että über-letutetut tuoksutkaan eivät oikein haise miltään.
Eikä siinä vielä kaikki. Miksi kehitellä hienoja, nerokkaita, inspiroivia ja upeita tuoksuja, jos lettua itsessään voi pullottaa ja myydä kuluttajille. Otetaan esimerkiksi eräs suosittu massakulutusbrändi ja kutsutaan sitä hienotunteisesti nimellä "Pomo", niin kenellekään ei tule paha mieli. Pomon uutta tuoksua ei sentään tehdä letulla. Siinähän on aivan liikaa aineita. Otetaan siis galaxolidia ja Iso E Superia ja tehdään niistä "hajuvesi". Lisäämällä tähän pohjaan muutaman vapaavalintaisen molekyylin saamme myös kätevästi sport/extreme/nuit/jour/wadever -flankkerin aikaiseksi. Laitetaan vielä mukaan syklaamialdehydiä, niin pullossa on ensi kesän merkin Y kesätuoksu.

1 kommentti:

  1. Juuri tuollainen lopussa kuvailemasi fiilis minullakin on nykyisistä mainstream-tuoksuista ja niiden suunnitteluprosessista. Pienellä vaivalla, vähällä kikkailulla ja minimaalisella panostuksella rahat pois kuluttajilta, ja joka sesonkiin oma flankerinsa. Lopputuloksena hajuvesiä jotka eivät tuoksu miltään, olisihan se nyt kamalaa erottua massasta!

    VastaaPoista