A4 Hespéride fleuri chypre

Hyvät lukijani,

aloitan tämänpäiväisen postauksen availemalla hiukan tätä otsikon ranskankielistä sanahirviötä. Monet varmasti tunnistavat otsikosta ainakin kaksi avainsanaa: "fleuri" viittaa itsestäänselvästi kukkaisuuteen ja "chypre" on aikaisemmista postauksista tuttu tuoksuluokka. Hespéride-sana taas viittaa sitruksiin. Ranskalaisen parfyymiluokituksen A-yläluokka koostuu sitrustuoksuista. Näitä sitrustuoksuja kutsutaan monesti myös melko väljällä termillä "Eau de Cologne". Oodökolonki itsessään voi viitata moneen asiaan. Alkuperäinen "Kölninvesi" lanseerattiin Kölnissä jo 1700-luvun alussa. Sateenraikkaan ja kukkaisen tuoksun tehtävänä oli ennenkaikkea virkistää ihoa ja mieltä. Alkuperäiseksi mainittua Kölninvettä on saatavana vieläkin monesta paikasta. Sitä en osaa sanoa, kuinka paljon tämä "alkuperäinen" resepti on vuosien saatossa muuttunut.

Nykyään Eau de Colognella viitataan usein tuoksun vahvuuteen. EdC on tuoksuainepitoisuudeltaan hajuvesistä kaikista miedoin. Useimmiten EdC:n vahvuus on 2-4 % tai 2 - 6%. Moderneista EdC-vahvuisista tuoksuista käytetään myös usein nimitystä "Eau Fraîche". Näiden kahden eroja on joskus kuvailtu niin, että edellisen tuoksu katoaa iholta nopeasti, kun taas jälkimmäinen tuoksuu pitempään. Sitrustuoksujen verrattaen lyhyen kestävyyden takia jotkut luokittelijat eivät pidä "Hespéride"-tuoksuja edes oman tuoksuluokan arvoisina.

Sitrustuoksuissa huipputuoksut ovat aina voimakkaasti korostuneet. Suurin osa sitrustuoksuaineista on molekyylipainoltaan kevyitä ja ne ampaisevat ilmaan hyvin nopeasti. Vanhanaikaisissa sitrustuoksuissa pohjan osuus onkin hyvin pieni. Näitä tuoksuja on välillä kirjallisuudessa nimiteltykin ilmanraikastimiksi, sillä suurin osa tuoksusta haihtuu ilmaan jo ensimmäisten tuntien kuluessa. Aloitan kuitenkin käsittelemään A-luokkaa neljännestä alaluokasta lähtien.

Ranskalaisen parfyymiluokituksen kuvauksen mukaan nämä A4-luokan tuoksut edustavat uuden sukupolven Eau de Cologne -tuoksuja. Aikaisemmassa postauksessa kehotin teitä kaivamaan Diorin Eau Sauvaget hyllystä esille. Yksi leimallinen tekijä näille uuden sukupolven raikkaille cologneille onkin metyyli-dihydrojasmonaatti eli kauppanimeltään hedioni. Hedioni on molekyylin nimenä varmasti monille tuoksuharrastajille tuttu. Hedioni on metyylidihydrojasmonaatti-nimensä mukaisesti luonnollinen osa jasmiinin tuoksua ja nykyään sitä valmistetaan synteettisesti. Puhtaana tuoksuaineena hedioni on mielestäni raikas, mutta toisaalta suurina määrinä suorastaan brutaali. Hedionia kuvataan monesti englanninkielisellä termillä "crispy" - suomeksi sen voisi kääntää vaikka "rapsakka". Samalla tavoin A4-luokan tuoksuja kuvaakin kuiva, kirpeä rapsakkuus.

Diorin Eau Sauvage on hyvä esimerkki A4-tuoksusta. Sitrukset ja hedioni suorastaan hyppäävät tuoksusta nenään. Hedionin lisäksi mukana on myös muita tärkeitä jasmiini-komponentteja. Oma nenäni erottaa joukosta ainakin voimakkaan linaloolin ja heikosti myös indolin. Eau Sauvagen vastalanseeratussa parfyymiversiossa indolinen jasmiini on vielä paljon tunnistettavampi. Linalooli on tärkeä komponentti myös laventelin ja monien yrttien, kuten basilikan ja korianterin tuoksussa. Indoli tuoksuu taas isompina määrinä melko *köh* fekaaliselta eli suomeksi kakkaiselta

Toissijaisena näissä A4-luokan tuoksuissa on mukana selkeä kukkaisuus. Hedioni ja indoli viittaavat voimakkaasti valkeisiin kukkiin. Jasmiini ja esimerkiksi kielo sopivatkin hyvin sitrus-chypre-harmonioihin. Kielo on aina tietynlainen fantasianuotti ja tekijänsä näkemys. Aito kielo on myrkyllistä ja kaikki hajuvesiteollisuudessa käytetty kielo onkin jollain tavoin keinotekoista. Toisaalta meidän tulee muistaa, että kaikki hajuvesissä käytetyt materiaalit ovat kuitenkin jollain tavoin käsiteltyjä. Jopa "aidot luonnonaineet" on kuitenkin saatettu käytettävään muotoon pitkillä ja usein hankalilla prosesseilla. Näin tekijöiden kädenjälki kuitenkin joka tapauksessa tuoksuu myös luonnonraaka-aineissa.

Kolmassijaisena A4-tuoksuissa tuntuu pohjanuottina "chypre". Olen aikaisemmissa postauksissani käsitellyt hieman chypreä ja käsitteenä se oli minulle ainakin hitaammin aukeava. Olen lapsesta asti rakastanut chypre-tuoksuja, mutta vieläkään en osaa täysin kattavasti kuvata chypren olemusta. Tätä tuoksunuottia ja luokkaa karakterisoivat sammal, seetripuu, patsuli ja rapsakat sitrukset - usein juuri bergamotti. Puunuoteista juuri kuivaa ja mineraalista seetriä pidetään tärkeimpänä. Eau Sauvagen lisäksi A4-luokan edustajista mieleeni tulee Lancômen klassinen Ô de Lancôme. Tämä 1960-luvulta peräisin oleva tuoksu on raikkaan colognemainen ja siinä on selkeän rapsakka, kuiva chypre-fasetti. Myös Diorin Diorella voisi sopia kaikessa raikkaassa fenkolisuudessaan tähän luokkaan. Heinäkuussa lanseerattu PP Perfumes Eau de Cologne on myös yrttisyydessään mitä suurimmassa määrin A4-tyyppiä.

Hespéridé fleuri chypre -tuoksut ovat monella tapaa unisex-tuoksuja. Totta kai Eau Sauvage on brändätty miehille ja Diorella naisille, mutta kokemukseni mukaan juuri tässä luokassa tehdään paljon rajojenylityksiä. Varsinkin monet naiset käyttävät sitruksista Eau Sauvagea. Olen monesti sanonut olevani tuoksumielessä vanha nainen kolmikymppisen miehen ruumiissa, joten itse olen nauttinut vuorostani Diorellasta päälläni. Haluankin yllyttää teitä kaikkia rohkeasti kokeilemaan virkistäviä A4-luokan tuoksuja. Totta kai haluaisin kuulla omia näkemyksiänne tämän luokan edustajista.

Ja seuraava aihe on...

Hyvät lukijani,

yritän nyt taas työ- ja tuoksukiireiltäni ryhdistäytyä ja palata blogini pariin. Seuraavan postaukseni lupaan kirjoittaa huomenna. Aiheena tulee olemaan yläryhmä A eli sitrustuoksut ja siitä vielä suosikkialaryhmäni A4 eli Hésperidé fleuri chypre. Huomenna mutustelemme ja tuoksuttelemme siis sitruksisen kukkaisia chypre-tuoksuja. Omistautuneimmat lukijat voivat kaivaa jos Eau Savagen kaapista valmiiksi. Myös PP Perfumes -tuoksuista viime kesän uutuus Eau de Cologne kuuluu tähän luokkaan.

Loppukesän uudet PPP-tuoksut

Hyvät lukijani,

tähän väliin pitää laitta yksi mainospalakin. Lanseerasimme kaksi uutta PP Perfumes -tuoksua 31.7. eli helenanpäivänä, yhteistyössä Kosmetiikka Helmen kanssa. Tuoksut on jo aikaisemmin esitelty blogissani ja nyt on aika esitellä vielä tuoksujen graafinen ilme. Helenan typografia on tehty yhteistyössä Linda Lönnqvistin kanssa. Muusta designista vastaa PP Perfumes -designtiimi Cedricin johdolla.

Tässä siis viileän helsinkiläinen Helena

Provencelaishenkinen Eau de Cologne

F1 - Ambré Doux

Hyvät lukijani,

Palaan kiireisen kesän jälkeen jälleen blogini pariin. Lanseerasimme Helenanpäivänä kaksi uutta PP Perfumes -tuoksua, joista kirjoitin jo aikaisemmin. Helena Eau de Toiletteen ja PP Perfumes Eau de Cologneen voi tutustua mm. Kosmetiikka Helmessä Helsingin Munkkiniemessä ja ensi viikolla myös Kauneuskeskus Mona Lisassa Turussa. Nyt kuitenkin jatkan blogini alkuperäisellä aiheella.

Olen vältellyt tätä kyseistä tuoksuryhmää pitkään ja vieläkin se on minulle hankala. Ambré-tuoksut, toiselta nimeltään itämaiset tuoksut ovat yksi tunnistettavin tuoksuryhmä. Monia tähän pääluokkaan kuuluvia tuoksuja pidetään jollakin tapaa vanhanaikaisina ja ainakin klassikko-orientaalit ovat melko raskaita. 2000-luku on tuonut ambré-tuoksuihin aivan uudenlaisen särmän, jota voisi kutsua vesiambraksi. Aloitan F-pääluokan käsittelyn kuitenkin numero ykkösestä, eli pehmeistä orientaaleista.

Ambra itsessään on alunperin tarkoittanut eläinperäistä parfyymiraaka-ainetta, jota nykyparfyymiteollisuudessa käytetään enää häviävän vähän. Tämä auringossa kypsynyt valaan yskös toi vanhoihin parfyymeihin uskomatonta kestävyyttä ja sitä pidetään edelleenkin yhtenä parhaista fiksatiiveista. Englannin sana amber viittaa taas meripihkaan. Tämä on omiaan sekoittamaan tavallisen kuluttajan päätä. Varsinaisesta meripihkasta ei ole kysymys, vaan ambra ja ambré on yleensä yleisnimitys erilaisista pihkoista, hartseista ja balsameista sekä vaniljasta sekoitetulle paksun lämpimälle pohjanuotille.

Ambré-tuoksuja kutsutaan myös itämaisiksi eli orientaaleiksi. Tämä nimitys sopii erinomaisesti osaan ambré-tuoksuista, mutta taas osassa itämaiseksi nimittäminen ampuu hieman ohi. Erinomainen esimerkki klassisesta orientaalista on Guerlainin Shalimar, jonka paksun vaniljainen suitsukkeisuus ei jätä epäilystä tuoksun itämaisuudesta. Sen sijaan YSL:n 2000-luvun alun lanseeraus Cinema ei oikein tipahda itämaisten tuoksujen luokkaan, vaikka paksu ambré-nuotti on selkeän tunnistettava.

Mistä ambré-tuoksu sitten saa pohjansa? Vanilja kuuluu hyvin usein olennaisena osana näihin tuoksuihin. Vanilja tasapainottaa ja sitoo muita pohja-aineita pyöristäen terävimmät kulmat. Pihkaisia komponentteja edustavat mm. benzoiini, styrax ja labdanum. Aromaattisen puinen patsuli on myös mukana useissa ambré-tuoksuissa.

F1-ryhmä käsittääkin juuri pehmeänmakeat ambré-tuoksut. Näihin tuoksuihin vanilja kuuluu aivan erityisen tärkeänä osana. Monet parfyymeissa käytetyistä pihkoista ovat itsessään melko pistäviä ja katkeria, joten nämä ainesosat suorastaan imevät vaniljaa itseensä. Hyvän käsityksen pistävästä pihkaisuudesta saa esimerkiksi haistamalla frankinsensi-tuoksuöljyä, jota on saatavilla useimmista luontaistuotekaupoista. Vaniljaiset ambré-tuoksut vaativat usein pitkän maseraation. Kuuleman mukaan esimerkiksi Guerlainin täyteläisemmät tuoksut saavat levätä puolisen vuotta ennen markkinoille tuomista. Itse olen todistanut ambré-tuoksun kehittymistä hyvin konkreettisesti. Kypsyttelin kaapissa Amor Profano -tuoksun prototyyppiä melkein puoli vuotta ennen kuin se tasoittui paikoilleen. Monet kemialliset reaktiot tapahtuvat hitaasti etyylialkoholissa, joten täyteläinen parfyymi vaatii kypsymistä, kuten vuosikertaviini.

Nyt haluaisin taas, hyvät lukijani, teidän mukaan keskusteluun. Mikä on teidän suosikkiambré-tuoksunne? F1-luokan tuoksuissa on kyse selkeän itämaisista, vaniljaisista, täyteläisistä tuoksuista. Kitkeriä, ylisitruksisisia, vetisiä tai kovin moderneja ambré-tuoksuja emme siis kelpuuta keskusteluun vielä.

Kolme Sisarta ja yksi Cologne

Hyvät lukijani,

Olen taas viime aikoina viettänyt työkiireiden takia hiljaiseloa blogissani. Yritän nyt taas hiukan ryhdistäytyä tälläkin saralla ja aloitan kertomalla teille PP Perfumes -tuoksumerkkimme tulevista lanseerauksista. Hannele saa seuraa neljästä uudesta tuoksusta: kolmesta eau de toilettesta ja yhdestä unisex-colognesta.

Kolmesta Eau de Toilette -sisaresta ensimmäinen Aurora EdT, jonka olen aiemmin esitellyt blogissani nimellä Amor Sacro. Aurora on täyteläinen chypre-vivahteella maustettu kukkaistuoksu, jossa hyasintti, narsissi ja iiris virittävät kirkollisten juhlapyhien tunnelmaa.

Toinen siskoksista on Helena EdT. Helena puhdas ja raikas tuoksu keväisestä Helsingistä. Tuoksu aukeaa earl grey teen, juhannusruusun ja siiderin sävyillä. Sydäntuoksu on valkean kukkainen (lehmus, gardenia, magnolia) ja aldehydinen. Pohjanuoteissa tuoksuvat merelliset ja vanhan Marseille-saippuan sävyt.

Kolmas sisaruksista - kuopus - on äänekäs, rääväsuinen ja kapinallinen Lisette Eau de Toilette. Lisette on luksuspissis, joka pitää kyynärpäitä pöydällä ja puhuu ruoka suussa. Lisette käy nurkan takana tupakalla. Lisette ajaa ratikalla pummilla ja maksattaa sakot isällään. Lisettessä tuoksuvat Pêche Melba -jäätelöannos, vadelma, lakritsi, patsuli ja vetiver. "Tu es mechante! Tu es libre! Tu es Lisette!"

PP Perfumes Eau de Cologne on raikas sekoitus sitruksia, kieloa, tonkapapua, kanelia ja yrttejä. Cologne sopii sekä miehille, että naisille. Se tuo raikkaan provencelaisen tuulahduksen kuumiin kesäpäiviin.

E2 - Boisé Conifère Hespéridé

Hyvät lukijani,

Olen kärsinyt viimeisen viikon pahasta siitenpölyallergiasta ja välillä kaikki tuoksut tuntuvat viiltävän nenää. Tuoksutreffeillä tuoksuja, puhetta ja uusia tuttavuuksia oli yllin kyllin. Vielä kerran haluan kiittää teitä kaikkia osallistujia upeista tuoksutreffeistä. Oli etuoikeus saada tavata teitä ja päästä esittelemään teille uusia tuoksujamme.

Tämän päivän aiheena on lyhyesti tuoksuluokka E2 - eli sitruksiset mäntytuoksut. E- luokka eli puutuoksut kuuluvat henkilökohtaisiin suosikkeihini. Kukkien lisäksi puut ovat yksi perinteisesti hajuvesissä käytetty elementti. Mitä kaikkea sitten luetaankaan puutuoksuihin? Itseoikeutetusti tämän luokan perusraaka-aineisiin kuuluvat esimerkiksi santelipuu, patsuli, seetripuu ja vetiver. Puutuoksuihin liitettyjä attribuutteja voisivat olla lämmin, kuiva ja matala. Läheskään kaikki puutuoksut eivät ole peräisin luonnollisista raaka-aineista. Esimerkiksi santelipuu on yleensä aivan jotain muuta ja hyvä niin. Uhanalaisen puulajin riistokäyttäminen turhuustuotteisiin olisi suorastaan pöyristyttävää. Sitä paitsi santelipuun nuotti saadaankin tehtyä laadukkaasti ja kustannustehokkaasti modernin parfyymiteollisuuden keinoin. Raaka-aineista kiinnostuneiden kannattaa googlata molekyyli nimeltä "balinoli". Tällä rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yhdessä seetripuutuoksujen kanssa sitä käytetään tuomaan hajuvesiin lämpimän väreilevää santelipuista nuottia. Aikaisemmin blogissa käsittelemäni Iso E Super-molekyyli-kombo tuo tuoksuun myös väreilevää puuntuoksua. Iso E Superin tuoksu on jotain ambran, santelin ja seetrin väliltä. Tätä mainiota molekyyliä voi kokeilla Molecules-sarjan 01 tuoksussa. Bloggaajakollegani Gogol sanookin olevansa aivan koukussa E:hen.

Tuoksuluokka E2 on suoraviivaisuudessaan erittäin tunnistettava. Ranskankielisen sanahirviön takana ovat yksinkertaisesti mänty ja sitrukset. Tämän luokan tuoksut rakentuvat selkeille puunuoteille, joita on tehostettu voimakkaalla, raikkaalla männyn tuoksulla. Männyn tuoksun tulee näissä tuoksuissa olla selkeästi havaittava. Pohjatuoksuiksi näihin tuoksuihin sopivat hyvin muut puut, myski ja sammal. Männynraikkautta korostamaan ja avaamaan tuoksun huippu koostuu yleensä lähinnä sitruksista ja laventelista. Sinällään sitrusten kirjo on aika laaja ja niihin voi mielestäni lukea myös esimerkiksi rautarohtoyrtin eli verbenan, jossa on hyvin selkeä sitruksinen tuoksu. Tällaisessa raikkaassa kombossa viihtyy myös erittäin hyvin vanha tuttumme laventeli. Laventelin voimakkaan yrttisyyden kanssa sopii yhteen vihreän porkkainen galbanum.

Tuoksuluokka E2 ei ole mainstreamissa tätä päivää. Mieleeni tulee mainstream-tuoksuista ainoastaan Ralph Laurenin vihreä Polo ja sitäkään en ole vähään aikaan päässyt haistelemaan. Läheltä liippaa mm. Guccin miesten Guilty, mutta tässä tuoksussa on kuitenkin enemmän kyse Fougére-luokan edustajasta.

Molekyyleistä männynraikkautta tuo tuoksuun esimerkiksi Pineeni. Tätä molekyyliä on olemassa sekä alpha-, että beta-muotoa. Pineenejä tuotetaan puunjalostusteollisuuden sivutuotteena ja yleensä sitä myydään alpha- ja beeta-isomeerien sekoituksena. Kåsitykseni mukaan isomeerien tislaus olisi kallista, hankalaa ja siten kustannustehotonta. Pineenit kuuluvat kemiallisesti terpeeneihin. Tosin terpeeneihin viittaaminen tuoksuista puhuttaessa on hyvin ylimalkaista, sillä leijonanosassa puu- ja kukkaistuoksuista on valtava määrä terpeenejä. Terpeenit ovat kemiallisesti hyvin laaja ja mielenkiintoinen ryhmä ja ainakaan vielä oma osaamiseni ei riitä niistä luennoimaan. Käsitykseni mukaan esimerkiksi testosteroni on jotain kemiallista sukua terpeeneille. Osa ihmisistä haistaa ilmeisesti testosteronin autotalli-tärpätti-odöörinä ja osa taas enemän valkeita kukkia muistuttavana tuoksuna.

Sanomattakin lienee selvää, että valkea kukat, kuten esimerkiksi kielo, sopivat loistavasti E2-luokan tuoksuihin jo aivan kemiallisen profiilinsakin vuoksi. Ja niin - nämä tuoksut luokitellaan yleensä miestentuoksuiksi, mutta kukaan ei estä naisia pukeutumasta mäntyyn ja sitruksiin aina välillä.

Ensimmäinen oikea parfyymini oli nimeltään "Le Secret de M. Aigu" eli Herra Terävän salaisuus. Tämä tuoksu on täysin nenän varassa tehty ilman teoreettista tietämystä. Jostain syystä onnistuin kuitenkin tekemään tuoksusta tyylipuhtaan E2-luokan edustajan. Tuoksutreffeillä osallistujat pääsivätkin tutustumaan tähän tuoksuun EdT-vahvuudessa. Epäilen vahvasti pineenejä Vasilisan yliherkkyyden aiheuttajaksi.

Pyytäisinkin nyt teitä lukijoita kertomaan meille kaikille mielipiteitänne ja kokemuksianne mäntytuoksuista.

Ja seuraava aihe on...

Hyvät lukijani,

Pyydän anteeksi tätä hiljaisuutta. Kolmen viikon työputki on vaatinut veronsa, enkä ole saanut blogattua mitään hetkeen. Olen kyllä yrittänyt olla aktiivinen uudella tuoksufoorumilla. Anyway... jatkan tuoksuluokkien käsittelyä tässä piakkoin ja haluaisinkin teiltä mielipiteitä siitä, mikä on seuraavan postauksen aihe. Eli isoista yläluokista meillä on avaamatta neljä kappaletta: Sitruksiset, Puiset, Fougeret, ja Ambret.

Eli mikä näistä on seuraavan postauksen aihe?

B4 - Fleuri aldéhydé

Hyvät lukijani,

Parfyymit ja työt ovat pitäneet minut taas viime viikot kiireisenä. Palaan nyt kuitenkin blogini alkuperäiseen ideaan ja jatkan ranskalaisen parfyymiluokituksen käsittelyä. Tämän päivän aiheena on kukkaisen aldehydiset tuoksut. Tuoksuluokituslähteeni mukaan tämä luokka on hyvin tärkeä nykypäivän parfyymiteollisuudessa. Itse asiassa aldehydisten tuoksujen historia ulottuu melko pitkälle. Synteettiset raaka-aineet eivät ole mikään uusi keksintö parfyymiteollisuudessa, vaan niitä on käytetty jo 1800-luvun lopulta lähtien. Muun muassa ikoninen Guerlainin Jicky perustui jo alunalkaen osittain synteettisiin raaka-aineisiin.
Aldehydit ovat yleisnimi isolle joukoille pitkäketjuisia hiilivety-yhdisteitä. Aldehydeille on tunnusomaista -CHO -ryhmä eli karbonyyliryhmä. Karbonyyliryhmän happi on kiinnittynyt hiiliatomiin kaksoissidoksella. Aldehydeissä tämä ryhmä on terminaalinen eli se on toisin sanoen hiiliketjun toisessa päässä. Aldehydeja valmistetaan alkoholeja hapettamalla. Pitemmälle hapettaessa syntyy karboksyylihappoja. Yksinkertaisin aldehydi on metanolipohjainen formaldehydi, jonka kemiallinen kaava on kaikessa yksinkertaisuudessaan HCOH. Parfyymiteollisuudessa käytetyt aldehydit ovat monesti muotoa R-COH, missä R merkitsee hiiliketjua. Yksinkertaisia suoraketjuisia aldehydejä kutsutaan yleensä nimillä C7, C8, jne, missä numero C:n perässä merkitsee hiiliatomien määrää. Aldehydeillä saadaan aikaan  hyvin erilaisia nuotteja tuoksuihin. Esimerkiksi C7 on voimakkaan vihreän sitruksinen tuoksu, C8 vuorostaan appelsiininen ja C9 ruusuinen. Fragrantican mukaan Chanel viitosen aldehydisyys on peräisin mm. C10, C11 ja C12 -aldehydeistä. Nämä aldehydit antavat tuoksulle sitruksisia ja puhtaan saippuaisia vivahteita.

Toinen aldehydiryhmä ovat aromaattiset aldehydit. Nimensä mukaisesti niissä on mukana aromaattinen hiilirengas. Näistä hyviä esimerkkejä on kanelinen cinnamaldehydi ja kemialliselta rakenteeltaan vielä monimuotoisempi vanilliini. Käsitykseni mukaan varsinaisesti aldehydisistä tuoksuista puhuttaessa viitataan ennenkaikkea tuoksuihin, joissa on käytetty perusrakenteeltaan yksinkertaisia aldehydeja, eli suoraketjuisia aldehydeja.
Ranskalaisen tuoksuluokituksen mukaan B4 -tuoksuissa on tärkeimpänä elementtinä täyteläinen kukkaisuus. Näiden kukkaisten nuottien alla voi olla kevyen puisia, puuterisia ja jopa hiukan eläimellisiä sävyjä. Näiden tuoksujen korkeat nuotit ovat aldehydisiä ja myös sitruksisia.

Aldehydisten tuoksujen suoranainen ikoni on Chanel 5. Tuoksun kukkaisuus on häivytetty aldehydeillä "kukkaismatoksi", josta on vaikeaa havaita yksittäisiä komponentteja.  Ernest Beaux loi Coco Chanelin toivomuksesta tämän legendaarisen "Marilynin yöpaidan". Chanel toivoi saavansa modernin ja uudenlaisen tuoksun ja Beaux päätyi käyttämään aldehydeja. Loppu onkin historiaa ja Chanel 5 on raivannut tietä muille aldehydisille tuoksuille, joista upea esimerkki on YSL:n Rive Gauche.
Toivoisinkin nyt, hyvät lukijat, teidän kertovan kokemuksianne ja mielipiteitänne aldehydisistä tuoksuista. Itsellänikin on koekappale B4-luokan tuoksua kypsymässä kaapissani ja kahden viikon päästä Helena-arvonnan voittaja Hellin pääsee sitä ensimmäisenä tuoksuttelemaan.

Lähteitä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Aldehyde#Naturally_occurring_aldehydes
http://www.fragrantica.com/notes/Aldehydes-165.html
http://www.thegoodscentscompany.com/data/rw1014291.html

Terveisiä Grassesta Osa 3 - Studio des Fragrances

Hyvät lukijani,

On turistikohteita ja on turistikohteita. On Kanariansaaria, jonne mennään ottamaan aurinkoa, puhumaan suomea ja syömään muussia ja lihapullia. Sitten on kohteita, joissa lukemattomat turistit ovat käyneet ja silti sitä tuntee kokeneensa jotain taianomaista. Studio des Fragrances on ehdottomasti turistikohde. Se on ehdottomasti valmiiksipureskeltu ja helppo lähestyä. Se on ehdottomasti nerokas konsepti, jolle monet meidän kaltaisemme parfyymientuusiastikot kumartavat syvään.

Galimardin ehdottomasti innovatiivisin tuote on Studio des Fragrances. Tässä studiossa parfyymin luomisprosessi on puristettu kahden tunnin pikajuoksuun. Koko maailman tuoksujen kirjo on vangittu 127 pulloon. Tässä studiossa voi päästä soittamaan parfymöörin urkuja asiaan perehtyneen mestarin opastuksella. Studio des Fragrances on konsepti, joka olisi ollut helppo tehdä halvalla ja vasemmalla kädellä. Konsepti on kuitenkin viimeisen päälle hiottu ja sitä uudistetaan jatkuvasti. Perusidea on yksinkertainen. Studiossa parfyymisession osallistuja pääsee itse haistelemaan ja sekoittamaan oman hajuvetensä. Studion ohjaajat antavat "parfyymioppilaille" heidän mieltymystensä mukaisesti aina rajatun valikoiman pulloja, joilla tuoksua voidaan rakentaa. Parfyymiurut on jaettu eri tuoksuluokkiin, joissa jokaisessa on pohja-, keski-, ja huipputuoksuja. Tuoksut rakennetaan ohjaajan johdolla pohjasta alkaen ilman peruutusmahdollisuutta käyttäen viiden millilitran asteikkoa lopulta päätyen täyteen sataan millilitraan.

Tuoksustudion lähtöaineissa on selkeästi tehty voimakkaita kompromisseja. Tuoksupulloista löytyy silti yllättäviäkin sävyjä ja varomattomalla yhdistelyllä järkyttävien tuoksupommien aikaansaaminen on täysin mahdollista. Oman tuoksun tekeminen on kuitenkin suhteellisen helppoa ja ennenkaikkea hauskaa. Tuoksuaineissa on selkeästi havaittavissa Galimardin signatuuri, mikä toisaalta antaa myös merkin laadusta. Tuoksutalo on antanut asiakkailleen jotain omasta ytimestään, eikä ole pihtaillut salaisuuksiaan.

Nyt olisi sitten tietysti aika kysyä, tekeekö parin tunnin tuoksusessio kenestäkään parfymööriä. Eihän se tee. Toisaalta kenestäkään ei myöskään tule mestaria ilman harjoitusta. Pulloista löytyvät yhdistelmät ovat kaukana parfyymiteollisuuden puhtaista raaka-aineista, mutta tässä studiossa parfyymiamatöörilläkin on mahdollisuus päästä askel lähemmäksi oikeiden parfymöörien salaisuuksia. Jälleen kerran pitää todeta, että loputon väripaletti ei tee kenestäkään taiteilijaa. Todellinen osaaja loihtii taideteoksen vaikka lyijykynällä. Tuoksustudiota ei tule väheksyä sen rajoitetun tuoksupaletin tai kompaktin etenemistavan takia. Tällaisessa haasteessa todella erotellaan jyvät akanoista.

Studio des Fragrances on myös hyvä koulu kaikille parfyymi-besserwissereille. Mikäli Sinusta tuntuu, että osaisit tehdä tuoksun paremmin, niin varaa lento Provenceen ja näytä omat kyntesi parfymööriurkujen ääressä. Vuosikymmeniä parfyymejä haisteltuani ajattelin itsekin näin. Käynnit parfyymistudiossa antoivat meille inspiraation lähteä kehittämään omaa kaupallista tuoksulinjaa.

Samanlaisen mahdollisuuden tarjoaa parfyymitalo Molinard Grassessa. Molinardin konsepti ei ole minulle tuttu, joten olisi mukava kuulla kokemuksia joltakin tätä mahdollisuutta kokeilleelta. Ilmeisesti myös Guerlain Pariisissa tarjoaa oman tuoksun kehitysmahdollisuutta. Jotenkin kuitenkin epäilisin, että hintalappu Guerlainilla on hieman erilainen. Niin... mitä tämä lysti sitten maksaa? Kaikille lukijoille pitää nyt todeta, että mikään yritys ei sponsoroi tätä blogiani, vaikka tämä alkaakin kuulostaa hiukan mainokselta. Kehotan kuitenkin teitä kokeilemaan itse. Oman tuoksun luominen on todella tajunnanräjäyttävä kokemus. Itse asiassa sananmukaisesti... Migreenikohtaus ei monellakaan ole varmaan kaukana tuoksustudion tuoksumuurista uloskävellessä. Galimardin tuoksusessio maksaa 45€ ja Molinardin muistaakseni 40€. Provencessa vieraillessa tällainen mahdollisuus on yksinkertaisesti pakko käyttää!

Terveisiä Grassesta Osa 2 - Vanhaa kolinaa

Hyvät lukijani,

Nyt on aika taas kertoilla hieman Grassen kuulumisia tässä työn lomassa. Kuten edellisessä postauksessani kirjoitin, löytyy Grassesta vielä aitoa parfyymiteollisuutta. Vanhanaikaista tyyliä löytyy kaupungin perinteikkäimmältä talolta Galimardilta. Parfumerie Galimard perustettiin alun perin vuonna 1747. Ilmeisesti talon toiminta ei ole kuitenkaan jatkunut näihin päiviin täysin keskeytyksettä. Nykyinen moderni Galimard kuitenkin nojaa vanhaan perinteeseen ja osittain myös vanhoihin tekniikoihin ja resepteihin.

Suomessa Galimard on lähes täysin tuntematon. Yksi hyvä syy tähän voi olla se, että talolla ei juurikaan ole ollut maahantuojia Suomessa ennen viime vuotta. Toisekseen Galimard on todella mitä suurimmassa määrin niche-talo: sen tuoksuja ei löydä kuin harvoista ja valituista liikkeistä. Suurimmaksi osaksi Galimard tuntuukin tekevän myyntinsä verkko- ja postimyynnillä. Mistään halpatuottajasta ei kuitenkaan ole kyse, vaikka tuoksut ovatkin edullisia. Kalliin brändinrakennuksen puuttuminen ja hyvin vähäinen markkinointi kääntyvät tuotteiden hinnoissa suoraan kuluttajan eduksi. Ikävä tosiasia on, että valtavirtamerkkejä ostaessaan kuluttaja maksaa ennenkaikkea markkinoinnista ja pitkästä jakeluketjusta.

Galimardilta löytyy suuri määrä omia tuoksuja ja brändin ongelmana onkin ollut hieman sen hajanaisuus. Tuoksuvalikoimasta löytyy aivan huikeita aarteita ja sitten toisaalta hyvin keskinkertaisia esityksiä ja kaikkea siltä väliltä. Grassessa tuntuu tällä hetkellä olevan pienimuotoinen uudenaikaistamisaalto meneillään ja tämä sama aalto on myös pyyhkäisemässä Galimardin yli. Vuoden 2012 uutuustuoksu Songeries on moderni ja hyvin kaupallinen tuoksu. Eniten se tuo mieleen vanhan Miss Dior Cherien (ennen tuoksun pilaamista), mutta nousee omapäräisyydellään esikuvansa yläpuolelle. Galimardin markkinointipäällikön Madame Roux'n mukaan Songeries onkin ollut jymymenestys.

Galimardin vastaus Eau de Cologne -buumille on melko omaperäinen ja kekseliäs. Galimardin perusvalikoimaan on pitkän aikaa kuulunut laaja valikoima hyvin huokeita kolinoita, jotka on lähestulkoon rakennettu yhden tuoksuaineen ympärille. Oma suosikkini näistä kolinoista on ihanan viileä laventeli, jota tilasin viime vuonna litran pönikän reilulla kolmellakymmenellä eurolla. Tämän vuoden uutuus Cologne Absolue -sarja onkin sitten aivan jotain muuta. Nämä colognet on tehty EdP:tä vastaavalla konsentraatiolla. Kölninvesimäisyyttä niissä on selkeys, yksinkertaisuus ja puhdaspiirteisyys. Vanha tuttumme Iso E super buustaa voimakkaasti yllellistä Bois des Indes -tuoksua.

Galimardin todellinen innovaatio ei kuitenkaan koske kaupallisia tuoksuja, vaan heidän nerokkain keksintönsä onkin aivan muualla. Tämän Grassen helmen takia Galimardia voisikin kutsua todelliseksi De Luxe -turistikohteeksi. Kyseessä on aivan tajunnanräjäyttävä kokemus, josta jokainen voi päästä osalliseksi. Kerron tästä lisää seuraavassa osassa...

Terveisiä Grassesta - Osa 1

Hyvät lukijani,

Palasin juuri muutama tunti sitten Nizzasta tänne ihanan lämpöiseen Suomeen. Matkakumppanini Mademoiselle Zephyr lähti jo aikaisemmalla lennolla, mutta on tällä hetkellä juuttunut Helsinki-Vantaan sijasta Arlandaan, jonne hänen lentonsa ei ollut menossa. Tasan eivät käy parfyymit eivätkä onnen lahjat. Toinen matkakumppanini Monsieur Cedric Loup pääsi perille parfyymilastinsa kanssa ilman turhia koukkauksia.
Nizza on kaupunkina mielestäni melkoisen tylsä, läpikaupallinen ja ennenkaikkea aivan liian täynnä brittituristeja. Helmikuu on onneksi matalasesonkia ja ilmakaan ei ole kuumaveriselle liian lämmin. Ranskanvierailumme pääkohde oli totta kai Grasse - juhlavasti sanottuna maailman tuoksupääkaupunki. Tosin tuo nimitys alkaa olla enemmän historiallinen. Nykyaikaisia parfyymeja ei todellakaan sekoitella jasmiinin terälehdistä ja valaan oksennuksesta Grassessa. Joka tapauksessa Grassessa toimii kolme perinteikästä parfyymitaloa: Fragonard, Galimard ja Molinard, joista tulen käsittelemään kahta ensimmäistä.

Fragonardin myymälät ja tehdas ovat hyvin edustettuina Grassessa. Itse asiassa koko Grassen kaupunki on rakennettu parfyymiturismin ympärille. Parfyymit, saippuat ja muu provencelaisperinne on kaupallistettu iloisesti. Mikäli ei annan tämän ilmiselvän turisteja varten pystytetyn markkinameiningin häiritä, niin Grassesta löytää silti paljon mielenkiintoisia kohteita. Esimerkiksi kansainvälinen parfyymimuseo toimii Grassessa. Museossa riittää tutustuttavaa ja haisteltavaa. Kierroksen kohokohta on "haista ja arvaa" -osio, joka alkaa varsinaisella pommilla. Grasseen ja museoon aikoville pitää mainita, että se ensimmäinen luukku kannattaa jättää haistelematta.

Fragonard on perinteikäs talo, jonka ote on kuitenkin kolmesta grasselaistalosta modernein. Muutama vuosi sitten itseäni häiritsi Fragonardin miestentuoksujen päällekäyvä Boss-maisuus. Tuoksut olivat kuin samasta muotista mielestäni valmiiksipureskellun laimeaa valtavirtaa edustavan Bossin kanssa. Itse en muutenkaan juurikaan lämpene Procterin tuoksuille, mutta ainakin kaupallinen ote niissä on kohdallaan. Fragonard on kuitenkin uudistanut otettaan ja esimerkiksi tuoksu-uutuus Sieste oli tyyliltään kiehtova sekoitus vanhaa ja modernia. Kyseessä oli selkeä fougere epicée -tuoksu.

Fragonard on myös vetänyt omat johtopäätöksensä 2000-luvulla alkaneesta cologne-villityksestä. Ilmeisesti Thierry Muglerin aloittamaan cologne-aaltoon voi mielestäni laskea esimerkiksi Diorin Escale-sarjan. Eau de Colognella voidaan tarkoittaa montaa asiaa. Tuoksun vahvuutta merkitessään se kertoo tuoksun konsentraation olevan noin 2-4% luokkaa. Toisaalta cologne-tuoksuina voidaan pitää tuoksuja, jotka on tehty harvemmilla raaka-aineilla ja jotka ovat olemukseltaan selkeäpiirteisempiä ja raikkaampia. Kuvaavaa on myös, että nämä tuoksut ovat ns. käyttötuoksuja - ne harvoin herättävät suuria intohimoja eikä niistä juurikaan jää elämään suuria klassikoita. Fragonardin cologneissa ilmaus eau de toilette viittaakin luultavasti konsentraatioon, joka on n. 6-8%. 

 

Grassessa pääsee myös tutustumaan Fragonardin tehtaille. Tämä kierros itselläni on vielä tekemättä. Ehkäpä joku teistä lukijoista on käynyt tutustumassa parfyymitehtaaseen ja haluaa jakaa kokemuksiaan meidän muiden kanssa.

Etelä-Ranskan terveisiä - arvonnan voittaja on...

Hyvät lukijani,

Olen ollut viimeisen viikon ilman reissussa ilman internet-yhteyttä ja täytyy sanoa, että en hirveästi ole nettiä ehtinyt edes kaipailemaan. Ohjelmaa on ollut paljon ja ylenmääräinen tuoksupaljous suorastaan on suorastaan imenyt ylimääräisen energian. Enkä nyt viittaa muutamiin käynteihini Nizzan Seforassa, vaan pitkiin tunteihin tuoksustudion huumaavassa hajukakofoniassa. Nyt olen valmis palaamaan kotiin useampaa tuoksukokemusta rikkaampana ja tulenkin kertomaan matkastani tulevissa postauksissani.
Kävin muun muuassa tapaamassa Grassessa Galimardin vientipäällikköä Madame Roux'ta, etsin täydellistä miestentuoksua tuoksuohjaajani kanssa, pullotin ensimmäisen näkemykseni Helsinkiläisestä retrotuoksusta, törmäsin ylituotteistettuihin parfyymituristiloukkuihin ja paljon muuta.
Tähän on myös hyvä todeta, että Helsingin henki -arvonta on päättynyt ja julkaisen tuloksen aivan hetken kuluttua. Arvonnan voittajahan saa tuoksunäytteitä ja pääsee ensimmäisenä tuoksuttelemaan uutta reseptiäni. Ja mikä parasta, hyvät lukijani, Helena on saanut paljon vaikutteita teidän tuoksuvisioistanne.

Ja tähän vielä päivitys Ranskan aikaa kello 12:51. Helsingin henki -arvonnan on voittanut Hellin! Onnea voittajalle! Laitatko minulle vielä sähköpostia, mikäli yhteystietosi ovat kommentissa. Tuloksesta voi tietysti valittaa, mutta jos huono arpaonni kirpaisee kovastikin, niin voit tulla hakemaan ilmaisia tuoksunäytteitä toimistoltamme. PP Perfumes -tuoksunäytteiden lisäksi Hellin saa Galimardin Rencontre -unisextuoksun minipullon. Ja tokihan muistamme, että hän saa ensimmäisenä mahdolisuuden tutustua Helenaan, kun tuoksu on saanut ensin hiukan tasaantua. Onnea vielä voittajalle!

7-aseetyyli, 1,2,3,4,5,6,7,8-octahydro-1,1,6,7-tetrametyylinaftaleeni

Hyvät lukijani,

Tämä otsikko tuskin sanoo kovin monelle teistä yhtään mitään. Kyseessä on kuitenkin eräs modernin parfyymiteollisuuden tärkeistä tuoksukomponenteista. Lyhyesti sanottuna tämä molekyyli tuoksuu kalliille. Se on puinen, ambrainen, lämmin... tuoksu tuo mieleen seetrin ja santelin. Sitä voisi kutsua parfyymien alusvaatteeksi - se tuo hienostuneisuutta, se tuo runkoa, se kiinnittää tuoksun iholle. Ennen kaikkea se on mukana monissa hienostuneissa tuoksuissa. On sanottu, että esimerkiksi Lancômen Tresor nojaa voimakkaasti tämän molekyylin varaan. Ja, hyvät lukijani, tunnustan... Hannelen puuterinen pohja on myös osaltaan velkaa tälle molekyylille.

Kyseessä on tuotenimellä Iso e super -tunnettu molekyyli. Tästä molekyylistä on kirjoitettu asiantuntevasti tällä blogisivustolla, joten ylenpalttisen referoinnin sijasta annan teille tästä linkin Perfume Shrine -blogiin. Testasin itse Iso e superista tehtyä Molecule 01 -tuoksua. Tämä molekyyli tuoksuu iholla todella laadukkaalle, mutta samalla yksiulotteiselle. Itse en voi pitää tätä Escentric molecules -sarjan tuoksua varsinaisena hajuvetenä. Enemmän tuli mieleen parfymöörien oppitunti, jossa harjoitellaan laadukkaan modernin tuoksun tekemistä. Minulle tuoksu tuo on valkoinen kangas, joka odottaa maalaamista. Kauniisti kehystetty valkoinen kankaan - kangas, joka on silti tyhjä.

Mikäli teillä on mahdollista käydä esimerkiksi Stockmannilla nuuhkimassa tätä tuoksua tehkää se ihmeessä. Tätä tuoksua en lähtisi väkisin sullomaan mihinkään tuoksuryhmään. Se ei ole edes tarpeen - kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea moderni laadukas raaka-aine, josta on tarkoitus loihtia upeita parfyymeja.
Käsittääkseni Iso e super -tuotemerkin omistaa IFF. Jälleen kerran, hyvät lukijani, toivon, että korjaatte minua, jos olen väärässä. Perfume Shrine -blogin mukaan tätä molekyyliä on runsaasti muun muassa Hermesin Terressä ja Kenzon Airissa. Kummatkin tuoksut löytyvät kaapistani - tosin Air on saattanut jo väljähtyä. Ja vielä kerran täytyy todeta, että myös oma luomukseni Hannele Eau de Parfum sisältää tätä erinomaista tuoksuraaka-ainemolekyyliä.

G1 - Nahkaa ihollani

Hyvät lukijani,

Vasilisan ja Gogolin pyynnöstä kirjoitan nyt hieman nahkaisista tuoksuista. Nahkaiset tuoksut kuuluvat ranskalaisen tuoksuluokituksen G-ryhmään, eli viimeiseen ryhmään. Tästä voisi päätellä, että nahkatuoksut ovat jotain uutta hajuvesien  kehityksessä, mutta asia ei ole ollenkaan näin. Itse asiassa hajuvesien ja nahkan yhteiselo on alkanut jo vuosisatoja sitten. Ainakin 1600-luvulta alkaen oli ollut tapana hajustaa nahkatuotteita, ilmeisesti eritysesti hansikkaita. Hajusteiden tarkoituksena oli ennenkaikkea peittää nahan voimakas eläimellinen ominaishaju ja parkitsemisessa käytettyjen aineiden tervaisuus. 1900-luvun alkua pidetään nahkatuoksujen kultakautena. Tältä ajalta ovat peräisin muun muassa Chanelin ikoninen Cuir de Russie ja Caronin Tabac blond. Nahkaista tuoksua voidaan tuoda sekä eläinperäisillä, että kasviperäisillä komponenteilla. Monet eläinperäiset pohjatuoksut, kuten alunperin majavan vatsanahkasta kaavittu castoreum ovat nykyään synteettisiä. Puisista tuoksuista lähteeni mainitsee esimerkiksi katajan ja koivun. Ilmeisesti koivun tuoksu nahkatuotteissa on venäläisvaikutteista ja tätä hienostunutta kasakan saappaiden tuoksua on esimerkiksi Chanelin Cuir de Russie -tuoksussa. Lisätietoja nahkatuoksusta löytää esimerkiksi Victoria Robinsonin artikkelista.


Nahkaiset tuoksut voivat arkiparfyyminkuluttajalle vaikuttaa hieman eksoottisilta. Nämäkään tuoksut eivät ole erityisesti valtavirtaa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Aikaisemmista postauksistani poiketen kokeilin tätä postausta varten kahta tuoksua ihollani ja ne ovatkin sangen nahkaisia. G1-luokan tuoksuissa nahkaisen nuotin pitäisi olla hyvin selkeä ja jopa dominoiva. Vasilisa ehtikin jo kysyä, mikä on sopiva määrä nahkaisuutta, että tuoksu voidaan määritellä nahkaiseksi. Tähän kysymykseen ei edes pidä antaa selvää vastausta, sillä hajuvedet ovat niin suuressa määrin haistajan nenässä ja aivoissa. Tämän vuoksi pyydänkin teitä hyvät lukijani listaamaan nyt nahkaisia suosikkejanne ja antamaan minulle hiukan haisteltavaa.
Itse kokeilin tunti sitten Diorin Fahrenheit -tuoksua. Fahrenheit on mitä suurimmassa määrin klassikkotuoksu. Tyyliltään se on aivan jäljittelemätön ja omalaatuinen olematta kuitenkaan liian erikoinen. Fahrenheitissa on selkeän tunnistettava nahkainen nuotti, joka on kuitenkin elegantti ja jopa aristokraattinen. Tuoksu aukeaa mausteisesti, mielestäni jopa valkopippurilla. Nahkaisuutta säestävät muun muassa orvokki ja vetiver. Jälleen kerran olisi mahdollista taittaa peistä siitä, onko Fahrenheit fougére-tuoksu, boisé-tuoksu vai cuir-tuoksu. tuoksuluokittelijatkaan eivät ole päässeet tästä yksimielisyyteen. Hervottomin ehdotus, minkä löysin Fahrenheitille oli B7, eli Fleuri boisé. Tätä tuoksuluokan vaatimaa vaniljaista puuterisuutta en ole itse kuitenkaan Fahrenheitista löytänyt. Omalla ihollani Fahrenheit lämpeni tyylikkään nahkaiseksi ja tästä Vasilisan rakastamasta nahkaisesta pohjanuotista ei ollut mitään epäselvyyttä.

Nahkaisen tervainen pohjasävy on myös Chanelin Antaëus-tuoksussa. Antaëus on vielä huomattavasti Fahrenheitiä tervaisempi ja tuoksun nahkaisuus onkin paljon rajumpaa ja suorastaan eläimellisempää. Ainakin minun ihollani Antaëus muuttuu melkein sietämättömän tunkkaiseksi, joten meidän yhteiselomme on ollut hyvin lyhytaikaista. Jokaisesta itseään kunnioittavasta tavaratalosta löytyvät myös Estee Lauder -ryhmän tuotteisiin kuuluva Aramis ja Chanelin Egoïste. Antaëukseen verrattuna Chanelin Egoïste on huomattavasti pehmeämpi, kukkaisempi ja tupakkaisempi. Egoïste voi muuttua kantajastaan riippuen heleäksi ruusutarhaksi (kuten ystävälläni) tai sitten vanhaksi dekadentiksi tupakkasalongiksi nahkasohvineen (kuten minulla). Egoïstea en menisi kuitenkaan itse luokittelemaan puhtaaksi Cuir-tuoksuksi, vaan tässä tuoksussa nahka on enemmän mauste kuin päänuotti.

Jos olette selailleet ranskalaista tuoksuluokitusta, olette ehkä huomannet, että nahkatuoksut jaetaan kolmeen ryhmään, joista nyt raapaisin hiukan ensimmäistä eli G1-ryhmää. Valitettavasti en ole päässyt itse haistelemaan Chanelin legendaarista Cuir de Russie -tuoksua. Jos teillä, hyvät lukijat, jollain on CdR kaapissanne, niin minut saa kutsua tuoksuvierailulle. Pyydänkin teita taas jakamaan omia kokemuksianne nahkaisista tuoksuista. Nahkahan on tuoksuaineena hyvin seksikkäällä tavalla unisex ja nahkaisia tuoksuja löytyy varmasti monen viettelijättären tuoksukaapista. Omasta tuoksukaapistani löytyy Guerlainin Pininfarina, joka kuuluu Guerlainin Homme-tuoksujen sarjaan. Perus Homme-tuoksun pohja on havaittavissa, mutta sen lisäksi tuoksussa on selkeä nahkainen nuotti - kuin Ferrarin penkki. Pininfarinan nahkaisuus on eleganttia ja hienovaraista - se on kaukana esimerkiksi Antaëuksen pidäkkeettömästä täyteläisyydestä.

D2 - Vanhaa kristallia

Hyvät lukijat,

Eräs ikoninen D2-luokan chypre fruité -luokan edustaja sai juuri jäätävää kyytiä Gogolin nenä -blogissa. Chanelin Cristalle on tuoksu, jota voi olla vaikea lähestyä. Se ei ole yhtä hyväilevän pehmeä kuin Allure, se ei ole saippuaisen puhdas kuten numero 5, se ei ole kirpeän moderni kuten Coco Mademoiselle. Itse asiassa ainoastaan numero viitonen kelpaa näistä tuoksuista Cristallen rinnalle. Allure ja Mademoiselle edustavat Chanelin moderninpaa linjaa, josta voidaan olla montaa mieltä. Tarkoituksenani ei ole tässä blogissa arvioida tuoksuja, mutta en ole liiemmin lämmennyt esimerkiksi Chance eau tendrelle tai Bleulle.
Joka tapauksessa Cristalle edustaa kauniisti chypre fruité -luokkaa. Ostin huhtikuussa Grassesta kirjan "Le guide du Parfum pour elle et lui". Kirjoittaja Rebecca Veuillet-Gallot kirjoittaa hedelmäisen aspektin tekevän tuoksuista hiukan helpommin lähestyttäviä. Selkeästi Mitsouko on tämän luokan päänavaaja. Cristalle EdT on peräisin vuodelta 1974 ja EdP vuodelta 1994. Sitruksiset ja hedelmäiset nuotit yhdistyvät chypre-pohjan kanssa kuusamaan ja hyasinttiin. Siinäpä vasta kukkaispari, joka on harvinaisen mielipiteitä jakava. Itse rakastan hyasintin tuoksua, mutta ymmärrän hyvin myös vastakkaiset reaktiot. Hyasintin alkaloidisuus saattaa jostakusta tuntua jopa myrkylliseltä - tai vähintäänkin allergisoivalta.
Ranskalainen parfyymiopaskirjani mainitsee muina tämän luokan edustajina mm. Femme de Rochasin, Diorellan, Guerlainin Paruren ja YSL:n Yvressen. Yvressen alkuperäinen nimi, joka viittasi shamppanjaan, jouduttiin vaihtamaan alkuperäsuojan takia. Yvresse onkin hienovarainen sanaleikki, sillä sana ivresse tarkoittaa päihtymystä.
Cristalle ja muut chypre fleurit jakavat mielipiteitä. Itse rakastan Cristallea, vaikka se tuoksuukin fiiniltä vanhalta rouvalta. Ehkä kuitenkin farkkujen, nahkarotsin, palikkakenkien ja aurinkolasien alla minussa asuu pesunkestävä töölöläiskulttuuritäti.
Ollakseni nyt ärsyttävän elitistinen annan teille musiikkisuosituksia liittyen muutamiin D2-luokan tuoksuihin. Cristallen seuraksi sopii hyvin Semelen aaria 1. näytöksen puolivälistä Händelin oopperasta Semele. Hienostelevan koketeeraavana ja itseään toistavana se säestää upeasti Cristallea. Voit kuunnella aarian tästä.
Mitsoukon kanssa sopii tietysti kuunnella Puccinin Madame Butterflyta. Voit kuunnella aarian tästä.

Haaste vastaanotettu! Vuorossa Seikkailu

Hyvät lukijani!

Kuten jotkut teistä ovat ehkä huomanneet, otin Gogolin blogissaan heittämän tuoksuhaasteen vastaan. Päätin valita tuoksukirjaimekseni G:n ja aloittaa tuoksuttelun Galimardin tuoksuista. Omasta kaapistani löytyi Galimardin miestentuoksu Aventure, jonka sitkeä myyjätär sai kaupattua minulle Grassessa EdP-vahvuudessa EdT:n ollessa loppu.
Aventure on puinen, pihkainen ja herkullisen mausteinen tuoksu. Tuoksussa on muun muassa pippuria, pihkaa, seetripuuta, patsulia, vetiveriä ja greippiä. Raikas kukkaisuus loistaa tässä tuoksussa poissaolollaan. Serkkutuoksuista tulevatkin mieleen hieman sitruksisempi ja kukkaisempi Hermesin Terre sekä Marc Jacobsin katajainen Bang. Tästä kolmikosta valitsen kyllä Aventurin omaksi suosikikseni. Aventure kuuluu mielestäni tuoksuluokituksessa luokkaan C4 - Fougère Epicée. Itse en tosin kyllä saa tästä kovin paljoa kukkaisuutta irti, mutta voi olla, että tuoksun kukkaisuus katoaa pihkaisuuden sekaan minun ihollani.
Tuoksuja voi käsitellä monin tavoin ja haluan nyt analyyttisen lähestymistavan lisäksi tarjota teille toisenlaisen aisteja hivelevän lähestymistavan parfyymeihin. Olen valinnut muutamille blogissani käsittelemilleni tuoksuille niille sopivan musiikkinumeron. Näissä musiikkinumeroissa olen tietysti uskollinen omalle oopperainnostukselleni, erityisesti barokkiooppera on lähellä sydäntäni. Näin ollen Aventurelle valitsen oopperapalaksi Bajazet'n aarian Händelin oopperasta Tamerlano. Tämä herooinen aaria vie meidät muinaisen Samarkandin tienoille ja näin sopiikin hyvin yhteen pihkaisen tuoksun kanssa. Aarian voi kuunnella tästä.

Edellisessä postauksessa käsittelemä oma tuoksuni Amor Sacro sopii hyvin yhteen Händelin "Il trionfo del tempo e del disinganno" eli "Ajan ja valistuksen voitto" -oratorion loppuaarian kanssa. Tämän aarian voi kuunnella Natalie Dessayn tulkitsemana tästä.

Diorissimon taustalle sopii taas hyvin Kreivittären eleginen aaria "Dove sono" Mozartin oopperasta Figaron häät. Tämän aarian voi kuunnella Kiri Te Kanawan tulkistemana tästä.

Chypre

Ranskalaisen parfyymiluokituksen D-pääluokka koostuu chypre-tuoksuista. Ranskankielentaitoisille palautettakoon mieliin, että tuoksuluokituksen löytää muun muassa täältä. Alkuperäinen Chypre-tuoksu on peräisin vuodelta 1917 ja sen on suunnitellut Francois Coty. Cotyn tuoksuihin en ole törmännyt maailmallakaan ja epäilen, että kyseinen yritys keskittyy nykyään tuottamaan tuoksuja eri merkeille. Coty Prestige valmistaa esimerkiksi Davidoffin, Calvin Kleinin ja Sarah Jessica Parkerin nimiä kantavat tuoksut - ihan vain muutamia mainitakseni. Monissa Tax Free -myymälöissä Coty Prestigen valmistamat tuoksut ovat omassa pömpelissään - ammattikielellä sanottuna gondolassa.

Palaamme kuitenkin takaisin Chypre-tuoksuihin. Ranskalaisen tuoksuluokituslähteeni mukaan Chypre-tuoksuihin kuuluvat olennaisina ainesosina muun muassa sammal, labdanum, patsuli ja bergamotti. Muiden tuoksuaineiden toivon olevan suhteellisen tuttuja lukijoilleni. Valotan tässä hieman labdanumia. Tämä kyseinen ainesosa on on Cistus ladanifer -pensaasta saatava pihka. Labdanum on tärkeässä osassa myös ambré-luokan parfyymeissä. Sen tuoksu onkin pihkainen, nahkainen, myskinen. Lisätietoa labdanumista voi lukea esimerkiksi Wikipediasta. http://en.wikipedia.org/wiki/Labdanum
Itse liitän chypre-tuoksuihin tärkeänä komponenttina bergamotin. Eräs kollegaltani kuulema Chypre-tuoksun runko on muotoa seetripuu-patsuli-bergamotti. Suunnitelmissani oli tänään käydä verestämässä tuoksumuistoja liittyen Chanelin ja Guerlainin Chypre-tuoksuihin, mutta jäätävä pakkanen ja lumisade sotkivat suunnitelmiani. Senpä takia kirjoitan teille nyt itse sekoittamastani chypre-tuoksusta, jonka tein pohjautuen tuohon chypre-kolminaisuteen.
Chypre-tuoksut ovat teräviä, raikkaita, puisia, pihkaisia... Tätä chypre-elementtiä en osaa pukea aivan eksplisiittisesti sanoiksi. Kuitenkin se on yleensä selkeän tunnistettava. Useimmista nykykuluttajista chypre-tuoksut tuoksuvat jotenkin vanhanaikaiselta. Miesten chypre-tuoksuista mieleen tulevat esimerkiksi Diorin Eau Sauvage ja Chanelin Pour Monsieur. Palatakseni Amor Sacroon... Kehittelin viime syksynä chypre-reseptiä, jonka nimenä oli Amor Sacro. Tarkoituksenani oli luoda tuoksu, joka toisi mielikuvia hartaudesta ja pyhyydestä. Tuoksun puisen rungon muodostavat seetripuu ja pienemmässä määrin patsuli. Tuoksuun tuo lisäväriään voimakas Iiriksen tuoksu, sekä ripaus vaniljaa. Harrastaa tunnelmaa tuoksuun hain valitsemalla tuoksuaineiksi kukkia, joiden tuoksu liitetään kirkollisiin juhlapyhiin. Itselleni ainakin iirikset ja narsissit tuovat mieleen pääsiäisen ja hyasintti joulun. Kukkaista pehmeyttä tuoksuun tuovat klassiset jasmiini, ruusu ja magnolia. Mitä ilmeisimmin tuoksuohjaajani suosikkituoksuihin kuuluu Mitsouko, sillä hänen mielestään aitoon chypre-tuoksuun kuuluu olennaisena osana persikka. Sen verran uskallan hänen mielipiteestään poiketa, että totean persikan kuuluvan ennenkaikkea chypre fruité -tuoksuihin. Ilmeisesti Mitsouko olikin ensimmäinen persikkainen chypre-tuoksu. Lorautin pyhään rakkauteen vielä varmuuden vuoksi kunnon annoksen bergamottia ja valitsin vielä mukaan tipan freesiaa ja appelsiinia tasapainottamaan persikan makeutta.
Amor Sacro on selkeän chypre, mutta esimerkiksi legendaarisesta Mitsoukosta sen erottaa ylenpalttinen kukkaisuus. Amor Sacron seetripuinen pohja ja verratain vähäinen patsulipitoisuus tekeekin siitä melko pehmeän chypre-tuoksun. Hyasintti sopii erinomaisesti chypre-tuoksuun. Sen kireä alkaloidisuus on omiaan korostamaan tämän luokan tuoksuille tunnusomaista sharffiutta. Sharffi on muuten ihanan vanhanaikainen sana, jonka opin aikoinaan Anita Välkiltä säestäessäni erästä koelaulua. Tällainen vanhahtava sanasto onkin omiaan hieman vanhahtavien tuoksujen kanssa.
D2-luokassa riittää käsiteltävää ja toivottavasti jo huomenna pääsen tuoksuttelemaan hiukan kaupallisempia klassikoita. Tämän illan kuitenkin rauhoitun Pyhän rakkauden äärellä ja toivotan teille lukijoilleni tuoksuvaa perjantai-iltaa.

Valon tytär, Enkeli, Kristalli & Pyhä rakkaus

Hyvät lukijani,
Aikomuksenani on tänä viikonloppuna syventyä tuoksuluokkaan D2 - Chypre fruité. Ilmiselvä ensimmäinen vaihtoehto chypre fruité -tuoksuksi on totta kai Guerlainin klassinen mestariteos Mitsouko "Valon tytär". Toinen valintani Chypre fruité -tuoksuksi on Chanelin Cristalle. Tein nopean nettihaun aiheesta ja erään ranskalaisen blogin mielestä myös Thierry Muglerin Angel on chypre fruité. Itse en olisi kyllä päätynyt tähän luokitteluun, mutta lisään nyt sitten Angelinkin haistelulistaani. Kerron teille D2 - postauksessani myös kehittelemästäni Amor Sacro -nimisestä tuoksusta. Amor Sacro on myös mitä suurimmassa määrin Chypre fleuri fruité.
Palaan asiaan siis viikonlopun aikana. Tähän loppuun lisään vielä nopean muistilistan ranskankielisistä termeistä, jotka saattavat vilahdella blogissani.

Fruité  = Hedelmäinen
Fleuri = Kukkainen
Fougère = Saniainen (tätä on mahdoton kääntää suoraan ja tähän tulemme palaamaan)
Boisé = Puinen
Chypre = Kypros, tämä termi on kaikkea muuta kuin selvä ja palaan tähän piakkoin
Hespéridé = Sitruksinen, viittaa myös klassisiin kölninvesiin, tähän palaamme
Soliflore = Yksikukkainen, yhden kukkaistuoksun dominoima
Bouquet florale = Kukkakimppu
Lavande = Laventeli
Aromatique = Aromaattinen, yrttinen
Vert = Vihreä
Cuir = Nahka
Boisé Conifère = Havupuinen (mäntyinen)
Tabac = Tupakka
Marin = Merellinen
Frais = Raikas
Doux = Pehmeä
Épicé = Mausteinen
Ambré = Pihkainen, itämainen, tähän termiin palaamme

Tässä oli ehdottoman epäjärjestelty luettelo ranskankielisiä termejä, jotka saattavat lipsahtaa blogiini. Mikäli mieleenne tulee muita asiaankuuluvia parfyymitermejä, niin jakakaa toki tietonne meidän muiden kanssa.

Helsingin Henki

Hyvät lukijani,

Ansioitunut kollegani Vasilisa kirjoitti blogissaan suomalaisen tuoksuidentiteetin muotoutumisesta. Joulukuussa lanseerattu Hannele Eau de Parfum on mitä suurimmassa määrin suomalaiselle naiselle suunniteltu ja siinä on vahvoja 50-lukuisia retrotunnelmia. Itse liitän Hannelen tuoksun vähän maalaisempaan maisemaan tai ainakin maalaiskaupunkimaisemaan. Tonkapavun tuoma leikatun heinän tuoksu sekä ruusu, sireeni ja pioni henkivät menneen ajan maalaisidylliä. Olen pitkään miettinyt, millainen tuoksu olisi helsinkiläinen retrotuoksu. Kyseessä olisi siis Hannelen helsinkiläistynyt sisartuoksu. Pariisillehan on omistettu useampiakin tuoksuja. Edellisen postaukseni kommenteissa nousi esiin ruusuinen Paris, joka on saanut seurakseen kevyemmän, mutta silti ruusuisen, EdT:n. Toinen ihana pariisilaisparfyymi on totta kai Guerlainin hurmaavan lehmuksinen Champs-Elyses.
Nyt, hyvät lukijani, haluaisin teidän tajunnanvirtaanne. Millaisia tuoksumielikuvia Helsinki teille tuo. Mielellään vielä sellaisia tuoksumielikuvia, jotka olisivat ilmaistavissa retrohenkisen naistentuoksun kielellä. Itselläni on toki mielessä enemmänkin ajatuksia. Nyt kuitenkin haluaisin teidän aloittavan aivan puhtaalta pöydältä ja miettivän, minkä tyylinen on Helsingin tuoksu. Nimi tälle tuoksulle on jo valittuna ja kontekstissaan se on suorastaan ilmiselvä.
Lisätäkseni hiukan jännitystä, hauskuutta ja panoksia haluan julkistaa nyt arvonnan. Kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken arvotaan palkinto: voittaja saa Hannele-tuoksunäytteitä ja pääsee ensimmäisenä haistelemaan uutta kehitteillä olevaa Helsinki-henkistä tuoksua. Arvonta päättyy 12.2. kello 24:00. Odotan jo innolla kommenttejanne!

B1 - Soliflore

Hyvät lukijani,

Kiitos kommenteistanne koskien ensimmäisiä postauksiani. On hienoa kuulla, että tämänkinkaltaiselle lähestymistavalle parfyymimaailmaan on kiinnostusta. Olen kiinnostuksella lukenut eri parfyymiblogeja ja ihaillut sitä verbaalista nokkeluutta, millä kirjoittajat kuvailevat tuoksuttelemiaan hajuvesiä. Itse lähestyn aihetta matemaatikkona hiukan kuivemmin, mutta silti tuoksuvasti.

Tämänkertaisen kirjoitukseni aiheena on tuoksuluokituksen luokka B1 eli soliflore-tuoksut. Itse asiassa tästä ryhmästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka monta postausta ja aikomukseni onkin palata tähän uudelleen. Soliflore-tuoksujen ajatuksena on toisintaa ja tyylitellä luonnossa esiintyviä kukkaistuoksuja. Nämä tuoksut on hyvin helppo tunnistaa - nimensä mukaisesti niissä tuoksuu päänuottina aina yksi kukka. Tämän tuoksuluokan voisi jakaa lukuisiin alalajeihin eri kukkien mukaan. Vanhoista klassikoista tulee ensimmäisenä itselläni mieleen Diorin Diorissimo. Tämä tuoksu on kuin monivivahteinen kukkakimppu, joka yrittää jäljitellä kielon tuoksua. Diorissimon näkemys kielosta on täyteläinen ja ilkeästi sanottuna jopa tätimäinen. Tuoksun kokonaisuus tuo kieltämättä mieleen kielon, toisaalta tuoksussa voi löytää ylang ylangia, ruusua, jasmiinia... kokonaisen kimpun eri kukkia.

Vierailin viime huhtikuussa kansainvälisessä parfyymimuseossa Grassessa. Museossa oli eri tuoksuesimerkein hyvin havainnollistettu eri tapoja syntetisoida kielon tuoksua. Toiset näistä tuoksuista olivat nenäänpistävän synteettisiä, toiset onnistuneempia. Jos mietitään soliflore-tuoksujen perimmäistä olemusta, kyseessä onkin ennenkaikkea luonnon jäljittely ja vielä paremminkin tyylittely, ei toistaminen. Markkinoille on tullut viime aikoina yksinkertaisia kukkaistuoksuja, jotka ovat puhdaspiirteisen selkeitä ja joille on tunnusomaista yksi selkeä kukkaisnuotti. Näitä tuoksuja on tuonut markkinoille esimerkiksi L'Occitane. Vaikka näitä tuoksuja voidaan mitä parhaimmalla syyllä kutsua soliflore-tuoksuiksi, ei itse soliflore-tuoksuissa kuitenkaan pohjimmillaan ole kyse tästä. Luonnosta saatujen tuoksuelementtien käyttäminen on soliflore-tuoksulle aivan liian suoraviivaista. Tyylipuhtaat soliflore-tuoksut ovatkin enemmänkin taidolla maalattuja karikatyyreja luonnollisesta esikuvastaan. Tämän takia esimerkiksi Diorissimoa ei pitäisikään arvioida sen mukaan, kuinka hyvin se pystyy matkimaan kielon tuoksua. Eihän kukaan oleta impressionistiselta taulultakaan valokuvantarkkuutta.

Synteettiset tuoksuaineet ovat olleet käytössä parfyymiteollisuudessa pitkälti jo toista vuosisataa. Silti itse ainakin yllätyin kahlatessani erään kukkaistuoksun sisällysluetteloa. Tuoksussa oli lukuisa määrä erilaisia komponentteja, joiden tehtävä oli tuoksua jasmiinilta. Hyvin harva näistä tuoksuista itse asiassa oli luonnosta peräisin. Monissa tuoksuissa tämän huomaakin esimerkiksi yleisenä kukkaisuutena, jota ei aivan pysty kuitenkaan määrittelemään. Esimerkkejä modernin parfyymiteollisuuden soliflor-tuoksuista ovatkin esimerkiksi Kenzon Flower ja Power. Flowerin kantava idea on ollut luoda kuvitteellinen tuoksu unikolle. Power sen sijaan on synteettinen kukkaistuoksu, jossa on yksi selkeä kukkaisnuotti, joka kuitenkaan ei ole täysin nimettävissä. Tosin Kenzollakin on oma ihastuttava soliflore-sarjansa, josta löytyy esimerkiksi magnolian ja luumunkukan tuoksuisia parfyymeja. Tuoksujen luokitukset ovat aina keinotekoisia ja esimerkiksi Pradan Infusion d'Iris ja Infusion de Tubéreuse eivät aivan täysin putoa tähän luokkaan, vaikka niissä onkin selkeä kukkainen päänuotti.

 

Miehille suunnatuissa tuoksuissa soliflore-tuoksuista perinteisimpiä ovat luokan B2-edustajat, eli laventelituoksut. Laventelin tuoksu koetaan monesti vanhanaikaiseksi ja itse en ole ainakaan onnistunut bongaamaan soliflore lavande -tuoksuja "luonnossa" eli siis tavarataloissa. Lähimmäksi tätä tuoksuluokkaa on päässyt Perfumerie Galimardin laventeli-cologne. Mielestäni tällainen puhdas kukkaiskolina ei kuitenkaan varsinaisesti täytä varta vasten suunnitellun hajuveden kriteerejä. Oli miten oli, tätä vanhanaikaista kolinaa on todella ihana hölvätä oikein isolla kädellä. Laventeli sopiikin erityisen hyvin kuumaverisille ihmisille.

Tässä oli tämän illan ajatuksia soliflore-tuoksuista. Listaa voisi jatkaa pitkään. Bulgarin upeat jasmiini ja ruusu -tuoksusarjat ovat omia suosikkejani moderneista tämän tuoksuluokan edustajista. Hyvät lukijani, te voittekin nyt jatkaa tätä postausta omilla kokemuksillanne ja mielipiteillänne soliflore-tuoksuista. Seuraavan postaukseni aihe saa olla D2 - Chypre fruité.

Tuoksuluokitus vuodelta 1984

Parfyymien luokittelu tuntuu välillä olevan suorastaan henkimaailman tiedettä. Jokaisella parfyymitalolla on hieman oma tapansa luokitella tuoksuja ja välillä kuluttajillekin suunnatuissa mainosteksteissä vilahtelee termejä, joita ei edes keskiverto kemikaliomyyjä osaa selittää. Yksi tapa lähestyä asiaa on vuoden 1984 peruja oleva ranskalainen tuoksuluokitus, jonka voi löytää mm. tältä sivulta. Tuoksuluokituksessa käytettävät termit, kuten "chypre" ja "fougère" vilahtelevat tuoksukuvauksissa aina välillä. Silti keskivertokuluttajalle nämä termit sanovat vain vähän, jos eivät mitään.

Hajuvesiä luokiteltaessa täytyy aina muistaa, että jokainen luokittelu on epätäydellinen ja jollakin tavalla kompromissi. Yksi parfyymien taianomainen puoli onkin se, että varsinkin rikkaammat ja monimuotoisemmat tuoksut todella muotoutuvat käyttäjänsä iholla persoonallisiksi ja saattavat muuttua paljonkin riippuen muun muassa lämpötilasta ja ilmankosteudesta. Sama tuoksu, joka tuntuu talvisessa Suomessa päällekäyvän raskaalta voi olla kesäisessä Ranskassa uskomattoman raikas. Muistan tuoksukokemuksen kesäkuisesta Marseillesta vuodelta 2010. Kävelimme ystäväni kanssa Marseillen kujilla ja yhtäkkiä kumpikin pysähtyi erään ranskattaren kulkiessa ohi. Kummallakin oli mielessä sama ajatus: voiko Opium todella tuoksua jossain näin hyvältä - tai ylipäätään hyvältä. Tuoksuarviot eivät todellakaan ole absoluuttisia. Kuulemma Guerlainin Suomessa hiukan tätimäisenä pidettä Shalimar on Ranskassa todellinen hitti teinityttöjen keskuudessa.
Palatakseni tuoksuluokitukseen - valitsen seuraavan postaukseni aiheeksi tuoksuryhmän, joka on helposti lähestyttävä ja samalla monikasvoinen. Seuraavan kerran aiheena on luokka B1 - Soliflore!

Herra Terävän salaisuudet

Hyvät uudet lukijani,

Luettuani suomalaisia hajuvesiblogeja pitemmän aikaa päätin minäkin tuoda oman panokseni parfyymi-intoilijoiden iloksi. Hajuvesiä arvioidaan ja kommentoidaan jo monelta kantilta eri blogeissa. Näin ollen ajattelin itse ottaa asiaan hiukan erilaisen näkökulman. Monista eri osaajista koostuva tiimimme lanseerasi uuden suomalaisen parfyymin - Hannele Eau de Parfumin - viime joulukuussa. Työskentelin yliopisto-opintojeni ohella vuosikausia parfyymien ja ylellisyystuotteiden parissa. Viime vuonna otimme sitten ison askeleen eteenpäin ja aloimme suunnitella uuden suomalaisen tuoksun markkinoilletuomista. Itse tuoksu oli jo valmiina, mutta kuten tiedämme taianomaiseen parfyymiin tarvitaan paljon muutakin kuin pelkkä ihana tuoksu.
Voisin sanoa olevani suorastaan etuoikeutettu saadessani työskennellä ranskalaisten ja suomalaisten ammattilaisten kanssa tämän projektin tiimoilta. Haluankin nyt jakaa blogilukijoiden kanssa näitä kokemuksia tuoksualaan liittyen. Suuri kiinnostuksen kohteeni on ollut myös ranskalainen ilmeisesti vuodelta 1984 peräisin oleva hajuvesiluokitus. Tarkoituksenani on blogissani käsitellä nämä lukuisat pää- ja alaluokat yksi kerrallaan.
Koska olen johtanut Hannele-tiimiä yhdessä yhtiökumppanini kanssa koen olevani jäävi varsinaisesti arvostelemaan tuoksuja. Näitä tuoksuarvioita on onneksi suomeksi saatavilla jo monen blogin verran. Haluaisin kiittää Vasilisaa hänen inspiroivasta "Nuuh beibe!"-blogistaan. Toivottavasti blogimme voivat käydä lukijoita kiinnostavaa vuoropuhelua.