keskiviikko 8. helmikuuta 2012

G1 - Nahkaa ihollani

Hyvät lukijani,

Vasilisan ja Gogolin pyynnöstä kirjoitan nyt hieman nahkaisista tuoksuista. Nahkaiset tuoksut kuuluvat ranskalaisen tuoksuluokituksen G-ryhmään, eli viimeiseen ryhmään. Tästä voisi päätellä, että nahkatuoksut ovat jotain uutta hajuvesien  kehityksessä, mutta asia ei ole ollenkaan näin. Itse asiassa hajuvesien ja nahkan yhteiselo on alkanut jo vuosisatoja sitten. Ainakin 1600-luvulta alkaen oli ollut tapana hajustaa nahkatuotteita, ilmeisesti eritysesti hansikkaita. Hajusteiden tarkoituksena oli ennenkaikkea peittää nahan voimakas eläimellinen ominaishaju ja parkitsemisessa käytettyjen aineiden tervaisuus. 1900-luvun alkua pidetään nahkatuoksujen kultakautena. Tältä ajalta ovat peräisin muun muassa Chanelin ikoninen Cuir de Russie ja Caronin Tabac blond. Nahkaista tuoksua voidaan tuoda sekä eläinperäisillä, että kasviperäisillä komponenteilla. Monet eläinperäiset pohjatuoksut, kuten alunperin majavan vatsanahkasta kaavittu castoreum ovat nykyään synteettisiä. Puisista tuoksuista lähteeni mainitsee esimerkiksi katajan ja koivun. Ilmeisesti koivun tuoksu nahkatuotteissa on venäläisvaikutteista ja tätä hienostunutta kasakan saappaiden tuoksua on esimerkiksi Chanelin Cuir de Russie -tuoksussa. Lisätietoja nahkatuoksusta löytää esimerkiksi Victoria Robinsonin artikkelista.


Nahkaiset tuoksut voivat arkiparfyyminkuluttajalle vaikuttaa hieman eksoottisilta. Nämäkään tuoksut eivät ole erityisesti valtavirtaa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Aikaisemmista postauksistani poiketen kokeilin tätä postausta varten kahta tuoksua ihollani ja ne ovatkin sangen nahkaisia. G1-luokan tuoksuissa nahkaisen nuotin pitäisi olla hyvin selkeä ja jopa dominoiva. Vasilisa ehtikin jo kysyä, mikä on sopiva määrä nahkaisuutta, että tuoksu voidaan määritellä nahkaiseksi. Tähän kysymykseen ei edes pidä antaa selvää vastausta, sillä hajuvedet ovat niin suuressa määrin haistajan nenässä ja aivoissa. Tämän vuoksi pyydänkin teitä hyvät lukijani listaamaan nyt nahkaisia suosikkejanne ja antamaan minulle hiukan haisteltavaa.
Itse kokeilin tunti sitten Diorin Fahrenheit -tuoksua. Fahrenheit on mitä suurimmassa määrin klassikkotuoksu. Tyyliltään se on aivan jäljittelemätön ja omalaatuinen olematta kuitenkaan liian erikoinen. Fahrenheitissa on selkeän tunnistettava nahkainen nuotti, joka on kuitenkin elegantti ja jopa aristokraattinen. Tuoksu aukeaa mausteisesti, mielestäni jopa valkopippurilla. Nahkaisuutta säestävät muun muassa orvokki ja vetiver. Jälleen kerran olisi mahdollista taittaa peistä siitä, onko Fahrenheit fougére-tuoksu, boisé-tuoksu vai cuir-tuoksu. tuoksuluokittelijatkaan eivät ole päässeet tästä yksimielisyyteen. Hervottomin ehdotus, minkä löysin Fahrenheitille oli B7, eli Fleuri boisé. Tätä tuoksuluokan vaatimaa vaniljaista puuterisuutta en ole itse kuitenkaan Fahrenheitista löytänyt. Omalla ihollani Fahrenheit lämpeni tyylikkään nahkaiseksi ja tästä Vasilisan rakastamasta nahkaisesta pohjanuotista ei ollut mitään epäselvyyttä.



Nahkaisen tervainen pohjasävy on myös Chanelin Antaëus-tuoksussa. Antaëus on vielä huomattavasti Fahrenheitiä tervaisempi ja tuoksun nahkaisuus onkin paljon rajumpaa ja suorastaan eläimellisempää. Ainakin minun ihollani Antaëus muuttuu melkein sietämättömän tunkkaiseksi, joten meidän yhteiselomme on ollut hyvin lyhytaikaista. Jokaisesta itseään kunnioittavasta tavaratalosta löytyvät myös Estee Lauder -ryhmän tuotteisiin kuuluva Aramis ja Chanelin Egoïste. Antaëukseen verrattuna Chanelin Egoïste on huomattavasti pehmeämpi, kukkaisempi ja tupakkaisempi. Egoïste voi muuttua kantajastaan riippuen heleäksi ruusutarhaksi (kuten ystävälläni) tai sitten vanhaksi dekadentiksi tupakkasalongiksi nahkasohvineen (kuten minulla). Egoïstea en menisi kuitenkaan itse luokittelemaan puhtaaksi Cuir-tuoksuksi, vaan tässä tuoksussa nahka on enemmän mauste kuin päänuotti.

Jos olette selailleet ranskalaista tuoksuluokitusta, olette ehkä huomannet, että nahkatuoksut jaetaan kolmeen ryhmään, joista nyt raapaisin hiukan ensimmäistä eli G1-ryhmää. Valitettavasti en ole päässyt itse haistelemaan Chanelin legendaarista Cuir de Russie -tuoksua. Jos teillä, hyvät lukijat, jollain on CdR kaapissanne, niin minut saa kutsua tuoksuvierailulle. Pyydänkin teita taas jakamaan omia kokemuksianne nahkaisista tuoksuista. Nahkahan on tuoksuaineena hyvin seksikkäällä tavalla unisex ja nahkaisia tuoksuja löytyy varmasti monen viettelijättären tuoksukaapista. Omasta tuoksukaapistani löytyy Guerlainin Pininfarina, joka kuuluu Guerlainin Homme-tuoksujen sarjaan. Perus Homme-tuoksun pohja on havaittavissa, mutta sen lisäksi tuoksussa on selkeä nahkainen nuotti - kuin Ferrarin penkki. Pininfarinan nahkaisuus on eleganttia ja hienovaraista - se on kaukana esimerkiksi Antaëuksen pidäkkeettömästä täyteläisyydestä.

6 kommenttia:

  1. Rakastan Fahrenheitia! Ostin sitä miehelleni joskus ikuisuus sitten ensimmäisen kerran. Koskaan ei ole mieleeni tullut nahka sitä nuuhkiessa. Jännittävää, täytyy varmaan ottaa testiin. ;-) Mies käyttää suht harvoin, on varmaan vähän sellainen "pyhätuoksu" hänelle. No, joka tapauksessa Fahrenheitilta tuoksuva mies saa tämän typyn sukat pyörimään jaloissa. ;-)

    VastaaPoista
  2. Mulla on CdR, mutta kysy ihmeessä myös Vasilisalta. Sampleni vapautuu lähiaikoina koska ostan todennäköisesti koko pullon.

    Saat nyt prujata käsinkirjoitetun listani jonka kasasin nopeasti sellaiset nahat joita voisin kuvitella löytäväni kaapistani tai lähikaupoista (osa ei ole kunnon skinheadeja vaan mukana on vain hitusen nahkanuotillisia):
    Caron, Tabac Blond
    Lutens, Daim Blond & Fumerie Turque
    Hermes, Kelly Caleche
    Piguet, Bandit
    Lancome, Cuir de Lancome
    Maitre Parfumier et Gantier, Cuir Fetiche
    Ja itselleni laiskanläksynä Fahrenheit, Egoiste ja Antaeus

    VastaaPoista
  3. Tuo Bandit, ah! Täydellinen! Minulle juuri sopiva pläjäys chypremäisyyttä, mausteita, saippuaisuutta ja nahkaa.
    Olen aika noviisi näissä haisuasioissa, enkä mikään mestari erottamaan nuotteja, mutta itse en Kelly Calechesta tuota nahkaa löytänyt, tai ehkä sen feminiinisyys vaan tökki niin pahasti. Parfum d'Empiren Cuir Ottomanissa sentään havaitsin selvän pehmeän nahan tuoksun. Siinä ihastutti myös porkkanainen iiris, mutta pohjatuoksu oli aika lämmin minun makuuni, tosin testailin sitä vasta kerran. Tänään kokeilin teidän keskustelujen innoittamana uudestaan Cuir de Russieta, en tiijä onko samplessani jotain vikaa vai mitä, mutta tuoksuin lähinnä mummunnahalle. Tuli mulle tosin mieleen kyllä myös hevosten suitsien yms. remeleiden pesuhetket pienenä hevostyttönä. Se saippuan ja lian haju.

    Mutta juu, nahka on kyllä sellainen nuotti mitä ehdottomasti haluan tutkailla lisää!

    VastaaPoista
  4. Antaeus ja Fahrenheit ovat jääneet kokeilematta, täytyy korjailla tilanne! Minusta on niin cool että osaat kantaa Banditia, hellin, minulle se on ollut liian katkera. Kelly Calechesta on ristiriitaiset fiilikset, toinen versioista, EDT tai EDP oli kaunis, ja toinen hais ihan pyllyltä, mutten muista kumpi! Mutta nahkaisuus on molemmista aika nimellistä. Cuir Ottomanista olen pitänyt paperilla todella paljon, tuoksu odottaa ihotestausta. Cuir de Russie tuoksuu minulla kaarensa eri vaiheissa todella erilaisilta, välillä mykistävältä tupakalta välillä luotaantyöntävän tunkkaiselta.

    Omia ihastuksiani ovat Miller Harrisin Fleurs du Sel, L'Artisanin Dzing!, Dzonghka ja Tom Fordin Tuscan Leather sekä No. 19:n rajatilanahka.

    Lancomen cuirin perään haikailen edelleen, olisi taas näytteen paikka. Myös Jolie Madamea ja Knize Teniä haluaisin kokeilla.

    VastaaPoista
  5. Kokeilin Cuir Ottomania. Ensireaktioni rannettani nuuhkiessa oli "meille vai teille??". ;-D Olen vissiin vähän nahkaan päin kallellani. =) Pakko saada kokeilla lisää nahkatuoksuja! En toisaalta ihmettele; jo natiaisena imppassin onnessani kaikenlaisia nahkatuotteita... ;-)

    VastaaPoista
  6. Ilokseni huomasin, että Suomessakin on ammattilainen joka tekee tuoksuja jo pitkällä kokemuksella Otin riskin ja tilasin nettikaupasta nimenomaan nahkaisen Leather Absoluten ja Holy Coctailin. Olin yllättynyt positiivisesti!Leather on todellakin nahkaa ja sitä markkinoidaan unisextuoksuna, miksipäs ei. Holy C oli myös huippuyllätys josta tuli suosikkini. Laventeli, valkoinen myski, valkoinen puu... uuh ja vaakakupissani painaa paljon Suomalaisuus.Suomessa kehitetty ja valmistettu.Raaka-aineet perinteisiltä tuottajilta, mutta monet raaka-aineetkin lähtevät kuulemma Suomen metsistä, jalostuakseen parfyymiteoll käyttöön maailmalla. Näin olen kuullut. Tässä linkki löytämälleni sivustolle https://www.maxjoacimcosmetics.com/verkkokauppa

    VastaaPoista