Terveisiä Grassesta Osa 3 - Studio des Fragrances

Hyvät lukijani,

On turistikohteita ja on turistikohteita. On Kanariansaaria, jonne mennään ottamaan aurinkoa, puhumaan suomea ja syömään muussia ja lihapullia. Sitten on kohteita, joissa lukemattomat turistit ovat käyneet ja silti sitä tuntee kokeneensa jotain taianomaista. Studio des Fragrances on ehdottomasti turistikohde. Se on ehdottomasti valmiiksipureskeltu ja helppo lähestyä. Se on ehdottomasti nerokas konsepti, jolle monet meidän kaltaisemme parfyymientuusiastikot kumartavat syvään.

Galimardin ehdottomasti innovatiivisin tuote on Studio des Fragrances. Tässä studiossa parfyymin luomisprosessi on puristettu kahden tunnin pikajuoksuun. Koko maailman tuoksujen kirjo on vangittu 127 pulloon. Tässä studiossa voi päästä soittamaan parfymöörin urkuja asiaan perehtyneen mestarin opastuksella. Studio des Fragrances on konsepti, joka olisi ollut helppo tehdä halvalla ja vasemmalla kädellä. Konsepti on kuitenkin viimeisen päälle hiottu ja sitä uudistetaan jatkuvasti. Perusidea on yksinkertainen. Studiossa parfyymisession osallistuja pääsee itse haistelemaan ja sekoittamaan oman hajuvetensä. Studion ohjaajat antavat "parfyymioppilaille" heidän mieltymystensä mukaisesti aina rajatun valikoiman pulloja, joilla tuoksua voidaan rakentaa. Parfyymiurut on jaettu eri tuoksuluokkiin, joissa jokaisessa on pohja-, keski-, ja huipputuoksuja. Tuoksut rakennetaan ohjaajan johdolla pohjasta alkaen ilman peruutusmahdollisuutta käyttäen viiden millilitran asteikkoa lopulta päätyen täyteen sataan millilitraan.

Tuoksustudion lähtöaineissa on selkeästi tehty voimakkaita kompromisseja. Tuoksupulloista löytyy silti yllättäviäkin sävyjä ja varomattomalla yhdistelyllä järkyttävien tuoksupommien aikaansaaminen on täysin mahdollista. Oman tuoksun tekeminen on kuitenkin suhteellisen helppoa ja ennenkaikkea hauskaa. Tuoksuaineissa on selkeästi havaittavissa Galimardin signatuuri, mikä toisaalta antaa myös merkin laadusta. Tuoksutalo on antanut asiakkailleen jotain omasta ytimestään, eikä ole pihtaillut salaisuuksiaan.

Nyt olisi sitten tietysti aika kysyä, tekeekö parin tunnin tuoksusessio kenestäkään parfymööriä. Eihän se tee. Toisaalta kenestäkään ei myöskään tule mestaria ilman harjoitusta. Pulloista löytyvät yhdistelmät ovat kaukana parfyymiteollisuuden puhtaista raaka-aineista, mutta tässä studiossa parfyymiamatöörilläkin on mahdollisuus päästä askel lähemmäksi oikeiden parfymöörien salaisuuksia. Jälleen kerran pitää todeta, että loputon väripaletti ei tee kenestäkään taiteilijaa. Todellinen osaaja loihtii taideteoksen vaikka lyijykynällä. Tuoksustudiota ei tule väheksyä sen rajoitetun tuoksupaletin tai kompaktin etenemistavan takia. Tällaisessa haasteessa todella erotellaan jyvät akanoista.

Studio des Fragrances on myös hyvä koulu kaikille parfyymi-besserwissereille. Mikäli Sinusta tuntuu, että osaisit tehdä tuoksun paremmin, niin varaa lento Provenceen ja näytä omat kyntesi parfymööriurkujen ääressä. Vuosikymmeniä parfyymejä haisteltuani ajattelin itsekin näin. Käynnit parfyymistudiossa antoivat meille inspiraation lähteä kehittämään omaa kaupallista tuoksulinjaa.

Samanlaisen mahdollisuuden tarjoaa parfyymitalo Molinard Grassessa. Molinardin konsepti ei ole minulle tuttu, joten olisi mukava kuulla kokemuksia joltakin tätä mahdollisuutta kokeilleelta. Ilmeisesti myös Guerlain Pariisissa tarjoaa oman tuoksun kehitysmahdollisuutta. Jotenkin kuitenkin epäilisin, että hintalappu Guerlainilla on hieman erilainen. Niin... mitä tämä lysti sitten maksaa? Kaikille lukijoille pitää nyt todeta, että mikään yritys ei sponsoroi tätä blogiani, vaikka tämä alkaakin kuulostaa hiukan mainokselta. Kehotan kuitenkin teitä kokeilemaan itse. Oman tuoksun luominen on todella tajunnanräjäyttävä kokemus. Itse asiassa sananmukaisesti... Migreenikohtaus ei monellakaan ole varmaan kaukana tuoksustudion tuoksumuurista uloskävellessä. Galimardin tuoksusessio maksaa 45€ ja Molinardin muistaakseni 40€. Provencessa vieraillessa tällainen mahdollisuus on yksinkertaisesti pakko käyttää!

Terveisiä Grassesta Osa 2 - Vanhaa kolinaa

Hyvät lukijani,

Nyt on aika taas kertoilla hieman Grassen kuulumisia tässä työn lomassa. Kuten edellisessä postauksessani kirjoitin, löytyy Grassesta vielä aitoa parfyymiteollisuutta. Vanhanaikaista tyyliä löytyy kaupungin perinteikkäimmältä talolta Galimardilta. Parfumerie Galimard perustettiin alun perin vuonna 1747. Ilmeisesti talon toiminta ei ole kuitenkaan jatkunut näihin päiviin täysin keskeytyksettä. Nykyinen moderni Galimard kuitenkin nojaa vanhaan perinteeseen ja osittain myös vanhoihin tekniikoihin ja resepteihin.

Suomessa Galimard on lähes täysin tuntematon. Yksi hyvä syy tähän voi olla se, että talolla ei juurikaan ole ollut maahantuojia Suomessa ennen viime vuotta. Toisekseen Galimard on todella mitä suurimmassa määrin niche-talo: sen tuoksuja ei löydä kuin harvoista ja valituista liikkeistä. Suurimmaksi osaksi Galimard tuntuukin tekevän myyntinsä verkko- ja postimyynnillä. Mistään halpatuottajasta ei kuitenkaan ole kyse, vaikka tuoksut ovatkin edullisia. Kalliin brändinrakennuksen puuttuminen ja hyvin vähäinen markkinointi kääntyvät tuotteiden hinnoissa suoraan kuluttajan eduksi. Ikävä tosiasia on, että valtavirtamerkkejä ostaessaan kuluttaja maksaa ennenkaikkea markkinoinnista ja pitkästä jakeluketjusta.

Galimardilta löytyy suuri määrä omia tuoksuja ja brändin ongelmana onkin ollut hieman sen hajanaisuus. Tuoksuvalikoimasta löytyy aivan huikeita aarteita ja sitten toisaalta hyvin keskinkertaisia esityksiä ja kaikkea siltä väliltä. Grassessa tuntuu tällä hetkellä olevan pienimuotoinen uudenaikaistamisaalto meneillään ja tämä sama aalto on myös pyyhkäisemässä Galimardin yli. Vuoden 2012 uutuustuoksu Songeries on moderni ja hyvin kaupallinen tuoksu. Eniten se tuo mieleen vanhan Miss Dior Cherien (ennen tuoksun pilaamista), mutta nousee omapäräisyydellään esikuvansa yläpuolelle. Galimardin markkinointipäällikön Madame Roux'n mukaan Songeries onkin ollut jymymenestys.

Galimardin vastaus Eau de Cologne -buumille on melko omaperäinen ja kekseliäs. Galimardin perusvalikoimaan on pitkän aikaa kuulunut laaja valikoima hyvin huokeita kolinoita, jotka on lähestulkoon rakennettu yhden tuoksuaineen ympärille. Oma suosikkini näistä kolinoista on ihanan viileä laventeli, jota tilasin viime vuonna litran pönikän reilulla kolmellakymmenellä eurolla. Tämän vuoden uutuus Cologne Absolue -sarja onkin sitten aivan jotain muuta. Nämä colognet on tehty EdP:tä vastaavalla konsentraatiolla. Kölninvesimäisyyttä niissä on selkeys, yksinkertaisuus ja puhdaspiirteisyys. Vanha tuttumme Iso E super buustaa voimakkaasti yllellistä Bois des Indes -tuoksua.

Galimardin todellinen innovaatio ei kuitenkaan koske kaupallisia tuoksuja, vaan heidän nerokkain keksintönsä onkin aivan muualla. Tämän Grassen helmen takia Galimardia voisikin kutsua todelliseksi De Luxe -turistikohteeksi. Kyseessä on aivan tajunnanräjäyttävä kokemus, josta jokainen voi päästä osalliseksi. Kerron tästä lisää seuraavassa osassa...

Terveisiä Grassesta - Osa 1

Hyvät lukijani,

Palasin juuri muutama tunti sitten Nizzasta tänne ihanan lämpöiseen Suomeen. Matkakumppanini Mademoiselle Zephyr lähti jo aikaisemmalla lennolla, mutta on tällä hetkellä juuttunut Helsinki-Vantaan sijasta Arlandaan, jonne hänen lentonsa ei ollut menossa. Tasan eivät käy parfyymit eivätkä onnen lahjat. Toinen matkakumppanini Monsieur Cedric Loup pääsi perille parfyymilastinsa kanssa ilman turhia koukkauksia.
Nizza on kaupunkina mielestäni melkoisen tylsä, läpikaupallinen ja ennenkaikkea aivan liian täynnä brittituristeja. Helmikuu on onneksi matalasesonkia ja ilmakaan ei ole kuumaveriselle liian lämmin. Ranskanvierailumme pääkohde oli totta kai Grasse - juhlavasti sanottuna maailman tuoksupääkaupunki. Tosin tuo nimitys alkaa olla enemmän historiallinen. Nykyaikaisia parfyymeja ei todellakaan sekoitella jasmiinin terälehdistä ja valaan oksennuksesta Grassessa. Joka tapauksessa Grassessa toimii kolme perinteikästä parfyymitaloa: Fragonard, Galimard ja Molinard, joista tulen käsittelemään kahta ensimmäistä.

Fragonardin myymälät ja tehdas ovat hyvin edustettuina Grassessa. Itse asiassa koko Grassen kaupunki on rakennettu parfyymiturismin ympärille. Parfyymit, saippuat ja muu provencelaisperinne on kaupallistettu iloisesti. Mikäli ei annan tämän ilmiselvän turisteja varten pystytetyn markkinameiningin häiritä, niin Grassesta löytää silti paljon mielenkiintoisia kohteita. Esimerkiksi kansainvälinen parfyymimuseo toimii Grassessa. Museossa riittää tutustuttavaa ja haisteltavaa. Kierroksen kohokohta on "haista ja arvaa" -osio, joka alkaa varsinaisella pommilla. Grasseen ja museoon aikoville pitää mainita, että se ensimmäinen luukku kannattaa jättää haistelematta.

Fragonard on perinteikäs talo, jonka ote on kuitenkin kolmesta grasselaistalosta modernein. Muutama vuosi sitten itseäni häiritsi Fragonardin miestentuoksujen päällekäyvä Boss-maisuus. Tuoksut olivat kuin samasta muotista mielestäni valmiiksipureskellun laimeaa valtavirtaa edustavan Bossin kanssa. Itse en muutenkaan juurikaan lämpene Procterin tuoksuille, mutta ainakin kaupallinen ote niissä on kohdallaan. Fragonard on kuitenkin uudistanut otettaan ja esimerkiksi tuoksu-uutuus Sieste oli tyyliltään kiehtova sekoitus vanhaa ja modernia. Kyseessä oli selkeä fougere epicée -tuoksu.

Fragonard on myös vetänyt omat johtopäätöksensä 2000-luvulla alkaneesta cologne-villityksestä. Ilmeisesti Thierry Muglerin aloittamaan cologne-aaltoon voi mielestäni laskea esimerkiksi Diorin Escale-sarjan. Eau de Colognella voidaan tarkoittaa montaa asiaa. Tuoksun vahvuutta merkitessään se kertoo tuoksun konsentraation olevan noin 2-4% luokkaa. Toisaalta cologne-tuoksuina voidaan pitää tuoksuja, jotka on tehty harvemmilla raaka-aineilla ja jotka ovat olemukseltaan selkeäpiirteisempiä ja raikkaampia. Kuvaavaa on myös, että nämä tuoksut ovat ns. käyttötuoksuja - ne harvoin herättävät suuria intohimoja eikä niistä juurikaan jää elämään suuria klassikoita. Fragonardin cologneissa ilmaus eau de toilette viittaakin luultavasti konsentraatioon, joka on n. 6-8%. 

 

Grassessa pääsee myös tutustumaan Fragonardin tehtaille. Tämä kierros itselläni on vielä tekemättä. Ehkäpä joku teistä lukijoista on käynyt tutustumassa parfyymitehtaaseen ja haluaa jakaa kokemuksiaan meidän muiden kanssa.

Etelä-Ranskan terveisiä - arvonnan voittaja on...

Hyvät lukijani,

Olen ollut viimeisen viikon ilman reissussa ilman internet-yhteyttä ja täytyy sanoa, että en hirveästi ole nettiä ehtinyt edes kaipailemaan. Ohjelmaa on ollut paljon ja ylenmääräinen tuoksupaljous suorastaan on suorastaan imenyt ylimääräisen energian. Enkä nyt viittaa muutamiin käynteihini Nizzan Seforassa, vaan pitkiin tunteihin tuoksustudion huumaavassa hajukakofoniassa. Nyt olen valmis palaamaan kotiin useampaa tuoksukokemusta rikkaampana ja tulenkin kertomaan matkastani tulevissa postauksissani.
Kävin muun muuassa tapaamassa Grassessa Galimardin vientipäällikköä Madame Roux'ta, etsin täydellistä miestentuoksua tuoksuohjaajani kanssa, pullotin ensimmäisen näkemykseni Helsinkiläisestä retrotuoksusta, törmäsin ylituotteistettuihin parfyymituristiloukkuihin ja paljon muuta.
Tähän on myös hyvä todeta, että Helsingin henki -arvonta on päättynyt ja julkaisen tuloksen aivan hetken kuluttua. Arvonnan voittajahan saa tuoksunäytteitä ja pääsee ensimmäisenä tuoksuttelemaan uutta reseptiäni. Ja mikä parasta, hyvät lukijani, Helena on saanut paljon vaikutteita teidän tuoksuvisioistanne.

Ja tähän vielä päivitys Ranskan aikaa kello 12:51. Helsingin henki -arvonnan on voittanut Hellin! Onnea voittajalle! Laitatko minulle vielä sähköpostia, mikäli yhteystietosi ovat kommentissa. Tuloksesta voi tietysti valittaa, mutta jos huono arpaonni kirpaisee kovastikin, niin voit tulla hakemaan ilmaisia tuoksunäytteitä toimistoltamme. PP Perfumes -tuoksunäytteiden lisäksi Hellin saa Galimardin Rencontre -unisextuoksun minipullon. Ja tokihan muistamme, että hän saa ensimmäisenä mahdolisuuden tutustua Helenaan, kun tuoksu on saanut ensin hiukan tasaantua. Onnea vielä voittajalle!

7-aseetyyli, 1,2,3,4,5,6,7,8-octahydro-1,1,6,7-tetrametyylinaftaleeni

Hyvät lukijani,

Tämä otsikko tuskin sanoo kovin monelle teistä yhtään mitään. Kyseessä on kuitenkin eräs modernin parfyymiteollisuuden tärkeistä tuoksukomponenteista. Lyhyesti sanottuna tämä molekyyli tuoksuu kalliille. Se on puinen, ambrainen, lämmin... tuoksu tuo mieleen seetrin ja santelin. Sitä voisi kutsua parfyymien alusvaatteeksi - se tuo hienostuneisuutta, se tuo runkoa, se kiinnittää tuoksun iholle. Ennen kaikkea se on mukana monissa hienostuneissa tuoksuissa. On sanottu, että esimerkiksi Lancômen Tresor nojaa voimakkaasti tämän molekyylin varaan. Ja, hyvät lukijani, tunnustan... Hannelen puuterinen pohja on myös osaltaan velkaa tälle molekyylille.

Kyseessä on tuotenimellä Iso e super -tunnettu molekyyli. Tästä molekyylistä on kirjoitettu asiantuntevasti tällä blogisivustolla, joten ylenpalttisen referoinnin sijasta annan teille tästä linkin Perfume Shrine -blogiin. Testasin itse Iso e superista tehtyä Molecule 01 -tuoksua. Tämä molekyyli tuoksuu iholla todella laadukkaalle, mutta samalla yksiulotteiselle. Itse en voi pitää tätä Escentric molecules -sarjan tuoksua varsinaisena hajuvetenä. Enemmän tuli mieleen parfymöörien oppitunti, jossa harjoitellaan laadukkaan modernin tuoksun tekemistä. Minulle tuoksu tuo on valkoinen kangas, joka odottaa maalaamista. Kauniisti kehystetty valkoinen kankaan - kangas, joka on silti tyhjä.

Mikäli teillä on mahdollista käydä esimerkiksi Stockmannilla nuuhkimassa tätä tuoksua tehkää se ihmeessä. Tätä tuoksua en lähtisi väkisin sullomaan mihinkään tuoksuryhmään. Se ei ole edes tarpeen - kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea moderni laadukas raaka-aine, josta on tarkoitus loihtia upeita parfyymeja.
Käsittääkseni Iso e super -tuotemerkin omistaa IFF. Jälleen kerran, hyvät lukijani, toivon, että korjaatte minua, jos olen väärässä. Perfume Shrine -blogin mukaan tätä molekyyliä on runsaasti muun muassa Hermesin Terressä ja Kenzon Airissa. Kummatkin tuoksut löytyvät kaapistani - tosin Air on saattanut jo väljähtyä. Ja vielä kerran täytyy todeta, että myös oma luomukseni Hannele Eau de Parfum sisältää tätä erinomaista tuoksuraaka-ainemolekyyliä.

G1 - Nahkaa ihollani

Hyvät lukijani,

Vasilisan ja Gogolin pyynnöstä kirjoitan nyt hieman nahkaisista tuoksuista. Nahkaiset tuoksut kuuluvat ranskalaisen tuoksuluokituksen G-ryhmään, eli viimeiseen ryhmään. Tästä voisi päätellä, että nahkatuoksut ovat jotain uutta hajuvesien  kehityksessä, mutta asia ei ole ollenkaan näin. Itse asiassa hajuvesien ja nahkan yhteiselo on alkanut jo vuosisatoja sitten. Ainakin 1600-luvulta alkaen oli ollut tapana hajustaa nahkatuotteita, ilmeisesti eritysesti hansikkaita. Hajusteiden tarkoituksena oli ennenkaikkea peittää nahan voimakas eläimellinen ominaishaju ja parkitsemisessa käytettyjen aineiden tervaisuus. 1900-luvun alkua pidetään nahkatuoksujen kultakautena. Tältä ajalta ovat peräisin muun muassa Chanelin ikoninen Cuir de Russie ja Caronin Tabac blond. Nahkaista tuoksua voidaan tuoda sekä eläinperäisillä, että kasviperäisillä komponenteilla. Monet eläinperäiset pohjatuoksut, kuten alunperin majavan vatsanahkasta kaavittu castoreum ovat nykyään synteettisiä. Puisista tuoksuista lähteeni mainitsee esimerkiksi katajan ja koivun. Ilmeisesti koivun tuoksu nahkatuotteissa on venäläisvaikutteista ja tätä hienostunutta kasakan saappaiden tuoksua on esimerkiksi Chanelin Cuir de Russie -tuoksussa. Lisätietoja nahkatuoksusta löytää esimerkiksi Victoria Robinsonin artikkelista.


Nahkaiset tuoksut voivat arkiparfyyminkuluttajalle vaikuttaa hieman eksoottisilta. Nämäkään tuoksut eivät ole erityisesti valtavirtaa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Aikaisemmista postauksistani poiketen kokeilin tätä postausta varten kahta tuoksua ihollani ja ne ovatkin sangen nahkaisia. G1-luokan tuoksuissa nahkaisen nuotin pitäisi olla hyvin selkeä ja jopa dominoiva. Vasilisa ehtikin jo kysyä, mikä on sopiva määrä nahkaisuutta, että tuoksu voidaan määritellä nahkaiseksi. Tähän kysymykseen ei edes pidä antaa selvää vastausta, sillä hajuvedet ovat niin suuressa määrin haistajan nenässä ja aivoissa. Tämän vuoksi pyydänkin teitä hyvät lukijani listaamaan nyt nahkaisia suosikkejanne ja antamaan minulle hiukan haisteltavaa.
Itse kokeilin tunti sitten Diorin Fahrenheit -tuoksua. Fahrenheit on mitä suurimmassa määrin klassikkotuoksu. Tyyliltään se on aivan jäljittelemätön ja omalaatuinen olematta kuitenkaan liian erikoinen. Fahrenheitissa on selkeän tunnistettava nahkainen nuotti, joka on kuitenkin elegantti ja jopa aristokraattinen. Tuoksu aukeaa mausteisesti, mielestäni jopa valkopippurilla. Nahkaisuutta säestävät muun muassa orvokki ja vetiver. Jälleen kerran olisi mahdollista taittaa peistä siitä, onko Fahrenheit fougére-tuoksu, boisé-tuoksu vai cuir-tuoksu. tuoksuluokittelijatkaan eivät ole päässeet tästä yksimielisyyteen. Hervottomin ehdotus, minkä löysin Fahrenheitille oli B7, eli Fleuri boisé. Tätä tuoksuluokan vaatimaa vaniljaista puuterisuutta en ole itse kuitenkaan Fahrenheitista löytänyt. Omalla ihollani Fahrenheit lämpeni tyylikkään nahkaiseksi ja tästä Vasilisan rakastamasta nahkaisesta pohjanuotista ei ollut mitään epäselvyyttä.

Nahkaisen tervainen pohjasävy on myös Chanelin Antaëus-tuoksussa. Antaëus on vielä huomattavasti Fahrenheitiä tervaisempi ja tuoksun nahkaisuus onkin paljon rajumpaa ja suorastaan eläimellisempää. Ainakin minun ihollani Antaëus muuttuu melkein sietämättömän tunkkaiseksi, joten meidän yhteiselomme on ollut hyvin lyhytaikaista. Jokaisesta itseään kunnioittavasta tavaratalosta löytyvät myös Estee Lauder -ryhmän tuotteisiin kuuluva Aramis ja Chanelin Egoïste. Antaëukseen verrattuna Chanelin Egoïste on huomattavasti pehmeämpi, kukkaisempi ja tupakkaisempi. Egoïste voi muuttua kantajastaan riippuen heleäksi ruusutarhaksi (kuten ystävälläni) tai sitten vanhaksi dekadentiksi tupakkasalongiksi nahkasohvineen (kuten minulla). Egoïstea en menisi kuitenkaan itse luokittelemaan puhtaaksi Cuir-tuoksuksi, vaan tässä tuoksussa nahka on enemmän mauste kuin päänuotti.

Jos olette selailleet ranskalaista tuoksuluokitusta, olette ehkä huomannet, että nahkatuoksut jaetaan kolmeen ryhmään, joista nyt raapaisin hiukan ensimmäistä eli G1-ryhmää. Valitettavasti en ole päässyt itse haistelemaan Chanelin legendaarista Cuir de Russie -tuoksua. Jos teillä, hyvät lukijat, jollain on CdR kaapissanne, niin minut saa kutsua tuoksuvierailulle. Pyydänkin teita taas jakamaan omia kokemuksianne nahkaisista tuoksuista. Nahkahan on tuoksuaineena hyvin seksikkäällä tavalla unisex ja nahkaisia tuoksuja löytyy varmasti monen viettelijättären tuoksukaapista. Omasta tuoksukaapistani löytyy Guerlainin Pininfarina, joka kuuluu Guerlainin Homme-tuoksujen sarjaan. Perus Homme-tuoksun pohja on havaittavissa, mutta sen lisäksi tuoksussa on selkeä nahkainen nuotti - kuin Ferrarin penkki. Pininfarinan nahkaisuus on eleganttia ja hienovaraista - se on kaukana esimerkiksi Antaëuksen pidäkkeettömästä täyteläisyydestä.

D2 - Vanhaa kristallia

Hyvät lukijat,

Eräs ikoninen D2-luokan chypre fruité -luokan edustaja sai juuri jäätävää kyytiä Gogolin nenä -blogissa. Chanelin Cristalle on tuoksu, jota voi olla vaikea lähestyä. Se ei ole yhtä hyväilevän pehmeä kuin Allure, se ei ole saippuaisen puhdas kuten numero 5, se ei ole kirpeän moderni kuten Coco Mademoiselle. Itse asiassa ainoastaan numero viitonen kelpaa näistä tuoksuista Cristallen rinnalle. Allure ja Mademoiselle edustavat Chanelin moderninpaa linjaa, josta voidaan olla montaa mieltä. Tarkoituksenani ei ole tässä blogissa arvioida tuoksuja, mutta en ole liiemmin lämmennyt esimerkiksi Chance eau tendrelle tai Bleulle.
Joka tapauksessa Cristalle edustaa kauniisti chypre fruité -luokkaa. Ostin huhtikuussa Grassesta kirjan "Le guide du Parfum pour elle et lui". Kirjoittaja Rebecca Veuillet-Gallot kirjoittaa hedelmäisen aspektin tekevän tuoksuista hiukan helpommin lähestyttäviä. Selkeästi Mitsouko on tämän luokan päänavaaja. Cristalle EdT on peräisin vuodelta 1974 ja EdP vuodelta 1994. Sitruksiset ja hedelmäiset nuotit yhdistyvät chypre-pohjan kanssa kuusamaan ja hyasinttiin. Siinäpä vasta kukkaispari, joka on harvinaisen mielipiteitä jakava. Itse rakastan hyasintin tuoksua, mutta ymmärrän hyvin myös vastakkaiset reaktiot. Hyasintin alkaloidisuus saattaa jostakusta tuntua jopa myrkylliseltä - tai vähintäänkin allergisoivalta.
Ranskalainen parfyymiopaskirjani mainitsee muina tämän luokan edustajina mm. Femme de Rochasin, Diorellan, Guerlainin Paruren ja YSL:n Yvressen. Yvressen alkuperäinen nimi, joka viittasi shamppanjaan, jouduttiin vaihtamaan alkuperäsuojan takia. Yvresse onkin hienovarainen sanaleikki, sillä sana ivresse tarkoittaa päihtymystä.
Cristalle ja muut chypre fleurit jakavat mielipiteitä. Itse rakastan Cristallea, vaikka se tuoksuukin fiiniltä vanhalta rouvalta. Ehkä kuitenkin farkkujen, nahkarotsin, palikkakenkien ja aurinkolasien alla minussa asuu pesunkestävä töölöläiskulttuuritäti.
Ollakseni nyt ärsyttävän elitistinen annan teille musiikkisuosituksia liittyen muutamiin D2-luokan tuoksuihin. Cristallen seuraksi sopii hyvin Semelen aaria 1. näytöksen puolivälistä Händelin oopperasta Semele. Hienostelevan koketeeraavana ja itseään toistavana se säestää upeasti Cristallea. Voit kuunnella aarian tästä.
Mitsoukon kanssa sopii tietysti kuunnella Puccinin Madame Butterflyta. Voit kuunnella aarian tästä.