Loppukesän uudet PPP-tuoksut

Hyvät lukijani,

tähän väliin pitää laitta yksi mainospalakin. Lanseerasimme kaksi uutta PP Perfumes -tuoksua 31.7. eli helenanpäivänä, yhteistyössä Kosmetiikka Helmen kanssa. Tuoksut on jo aikaisemmin esitelty blogissani ja nyt on aika esitellä vielä tuoksujen graafinen ilme. Helenan typografia on tehty yhteistyössä Linda Lönnqvistin kanssa. Muusta designista vastaa PP Perfumes -designtiimi Cedricin johdolla.

Tässä siis viileän helsinkiläinen Helena

Provencelaishenkinen Eau de Cologne

F1 - Ambré Doux

Hyvät lukijani,

Palaan kiireisen kesän jälkeen jälleen blogini pariin. Lanseerasimme Helenanpäivänä kaksi uutta PP Perfumes -tuoksua, joista kirjoitin jo aikaisemmin. Helena Eau de Toiletteen ja PP Perfumes Eau de Cologneen voi tutustua mm. Kosmetiikka Helmessä Helsingin Munkkiniemessä ja ensi viikolla myös Kauneuskeskus Mona Lisassa Turussa. Nyt kuitenkin jatkan blogini alkuperäisellä aiheella.

Olen vältellyt tätä kyseistä tuoksuryhmää pitkään ja vieläkin se on minulle hankala. Ambré-tuoksut, toiselta nimeltään itämaiset tuoksut ovat yksi tunnistettavin tuoksuryhmä. Monia tähän pääluokkaan kuuluvia tuoksuja pidetään jollakin tapaa vanhanaikaisina ja ainakin klassikko-orientaalit ovat melko raskaita. 2000-luku on tuonut ambré-tuoksuihin aivan uudenlaisen särmän, jota voisi kutsua vesiambraksi. Aloitan F-pääluokan käsittelyn kuitenkin numero ykkösestä, eli pehmeistä orientaaleista.

Ambra itsessään on alunperin tarkoittanut eläinperäistä parfyymiraaka-ainetta, jota nykyparfyymiteollisuudessa käytetään enää häviävän vähän. Tämä auringossa kypsynyt valaan yskös toi vanhoihin parfyymeihin uskomatonta kestävyyttä ja sitä pidetään edelleenkin yhtenä parhaista fiksatiiveista. Englannin sana amber viittaa taas meripihkaan. Tämä on omiaan sekoittamaan tavallisen kuluttajan päätä. Varsinaisesta meripihkasta ei ole kysymys, vaan ambra ja ambré on yleensä yleisnimitys erilaisista pihkoista, hartseista ja balsameista sekä vaniljasta sekoitetulle paksun lämpimälle pohjanuotille.

Ambré-tuoksuja kutsutaan myös itämaisiksi eli orientaaleiksi. Tämä nimitys sopii erinomaisesti osaan ambré-tuoksuista, mutta taas osassa itämaiseksi nimittäminen ampuu hieman ohi. Erinomainen esimerkki klassisesta orientaalista on Guerlainin Shalimar, jonka paksun vaniljainen suitsukkeisuus ei jätä epäilystä tuoksun itämaisuudesta. Sen sijaan YSL:n 2000-luvun alun lanseeraus Cinema ei oikein tipahda itämaisten tuoksujen luokkaan, vaikka paksu ambré-nuotti on selkeän tunnistettava.

Mistä ambré-tuoksu sitten saa pohjansa? Vanilja kuuluu hyvin usein olennaisena osana näihin tuoksuihin. Vanilja tasapainottaa ja sitoo muita pohja-aineita pyöristäen terävimmät kulmat. Pihkaisia komponentteja edustavat mm. benzoiini, styrax ja labdanum. Aromaattisen puinen patsuli on myös mukana useissa ambré-tuoksuissa.

F1-ryhmä käsittääkin juuri pehmeänmakeat ambré-tuoksut. Näihin tuoksuihin vanilja kuuluu aivan erityisen tärkeänä osana. Monet parfyymeissa käytetyistä pihkoista ovat itsessään melko pistäviä ja katkeria, joten nämä ainesosat suorastaan imevät vaniljaa itseensä. Hyvän käsityksen pistävästä pihkaisuudesta saa esimerkiksi haistamalla frankinsensi-tuoksuöljyä, jota on saatavilla useimmista luontaistuotekaupoista. Vaniljaiset ambré-tuoksut vaativat usein pitkän maseraation. Kuuleman mukaan esimerkiksi Guerlainin täyteläisemmät tuoksut saavat levätä puolisen vuotta ennen markkinoille tuomista. Itse olen todistanut ambré-tuoksun kehittymistä hyvin konkreettisesti. Kypsyttelin kaapissa Amor Profano -tuoksun prototyyppiä melkein puoli vuotta ennen kuin se tasoittui paikoilleen. Monet kemialliset reaktiot tapahtuvat hitaasti etyylialkoholissa, joten täyteläinen parfyymi vaatii kypsymistä, kuten vuosikertaviini.

Nyt haluaisin taas, hyvät lukijani, teidän mukaan keskusteluun. Mikä on teidän suosikkiambré-tuoksunne? F1-luokan tuoksuissa on kyse selkeän itämaisista, vaniljaisista, täyteläisistä tuoksuista. Kitkeriä, ylisitruksisisia, vetisiä tai kovin moderneja ambré-tuoksuja emme siis kelpuuta keskusteluun vielä.

Kolme Sisarta ja yksi Cologne

Hyvät lukijani,

Olen taas viime aikoina viettänyt työkiireiden takia hiljaiseloa blogissani. Yritän nyt taas hiukan ryhdistäytyä tälläkin saralla ja aloitan kertomalla teille PP Perfumes -tuoksumerkkimme tulevista lanseerauksista. Hannele saa seuraa neljästä uudesta tuoksusta: kolmesta eau de toilettesta ja yhdestä unisex-colognesta.

Kolmesta Eau de Toilette -sisaresta ensimmäinen Aurora EdT, jonka olen aiemmin esitellyt blogissani nimellä Amor Sacro. Aurora on täyteläinen chypre-vivahteella maustettu kukkaistuoksu, jossa hyasintti, narsissi ja iiris virittävät kirkollisten juhlapyhien tunnelmaa.

Toinen siskoksista on Helena EdT. Helena puhdas ja raikas tuoksu keväisestä Helsingistä. Tuoksu aukeaa earl grey teen, juhannusruusun ja siiderin sävyillä. Sydäntuoksu on valkean kukkainen (lehmus, gardenia, magnolia) ja aldehydinen. Pohjanuoteissa tuoksuvat merelliset ja vanhan Marseille-saippuan sävyt.

Kolmas sisaruksista - kuopus - on äänekäs, rääväsuinen ja kapinallinen Lisette Eau de Toilette. Lisette on luksuspissis, joka pitää kyynärpäitä pöydällä ja puhuu ruoka suussa. Lisette käy nurkan takana tupakalla. Lisette ajaa ratikalla pummilla ja maksattaa sakot isällään. Lisettessä tuoksuvat Pêche Melba -jäätelöannos, vadelma, lakritsi, patsuli ja vetiver. "Tu es mechante! Tu es libre! Tu es Lisette!"

PP Perfumes Eau de Cologne on raikas sekoitus sitruksia, kieloa, tonkapapua, kanelia ja yrttejä. Cologne sopii sekä miehille, että naisille. Se tuo raikkaan provencelaisen tuulahduksen kuumiin kesäpäiviin.

E2 - Boisé Conifère Hespéridé

Hyvät lukijani,

Olen kärsinyt viimeisen viikon pahasta siitenpölyallergiasta ja välillä kaikki tuoksut tuntuvat viiltävän nenää. Tuoksutreffeillä tuoksuja, puhetta ja uusia tuttavuuksia oli yllin kyllin. Vielä kerran haluan kiittää teitä kaikkia osallistujia upeista tuoksutreffeistä. Oli etuoikeus saada tavata teitä ja päästä esittelemään teille uusia tuoksujamme.

Tämän päivän aiheena on lyhyesti tuoksuluokka E2 - eli sitruksiset mäntytuoksut. E- luokka eli puutuoksut kuuluvat henkilökohtaisiin suosikkeihini. Kukkien lisäksi puut ovat yksi perinteisesti hajuvesissä käytetty elementti. Mitä kaikkea sitten luetaankaan puutuoksuihin? Itseoikeutetusti tämän luokan perusraaka-aineisiin kuuluvat esimerkiksi santelipuu, patsuli, seetripuu ja vetiver. Puutuoksuihin liitettyjä attribuutteja voisivat olla lämmin, kuiva ja matala. Läheskään kaikki puutuoksut eivät ole peräisin luonnollisista raaka-aineista. Esimerkiksi santelipuu on yleensä aivan jotain muuta ja hyvä niin. Uhanalaisen puulajin riistokäyttäminen turhuustuotteisiin olisi suorastaan pöyristyttävää. Sitä paitsi santelipuun nuotti saadaankin tehtyä laadukkaasti ja kustannustehokkaasti modernin parfyymiteollisuuden keinoin. Raaka-aineista kiinnostuneiden kannattaa googlata molekyyli nimeltä "balinoli". Tällä rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yhdessä seetripuutuoksujen kanssa sitä käytetään tuomaan hajuvesiin lämpimän väreilevää santelipuista nuottia. Aikaisemmin blogissa käsittelemäni Iso E Super-molekyyli-kombo tuo tuoksuun myös väreilevää puuntuoksua. Iso E Superin tuoksu on jotain ambran, santelin ja seetrin väliltä. Tätä mainiota molekyyliä voi kokeilla Molecules-sarjan 01 tuoksussa. Bloggaajakollegani Gogol sanookin olevansa aivan koukussa E:hen.

Tuoksuluokka E2 on suoraviivaisuudessaan erittäin tunnistettava. Ranskankielisen sanahirviön takana ovat yksinkertaisesti mänty ja sitrukset. Tämän luokan tuoksut rakentuvat selkeille puunuoteille, joita on tehostettu voimakkaalla, raikkaalla männyn tuoksulla. Männyn tuoksun tulee näissä tuoksuissa olla selkeästi havaittava. Pohjatuoksuiksi näihin tuoksuihin sopivat hyvin muut puut, myski ja sammal. Männynraikkautta korostamaan ja avaamaan tuoksun huippu koostuu yleensä lähinnä sitruksista ja laventelista. Sinällään sitrusten kirjo on aika laaja ja niihin voi mielestäni lukea myös esimerkiksi rautarohtoyrtin eli verbenan, jossa on hyvin selkeä sitruksinen tuoksu. Tällaisessa raikkaassa kombossa viihtyy myös erittäin hyvin vanha tuttumme laventeli. Laventelin voimakkaan yrttisyyden kanssa sopii yhteen vihreän porkkainen galbanum.

Tuoksuluokka E2 ei ole mainstreamissa tätä päivää. Mieleeni tulee mainstream-tuoksuista ainoastaan Ralph Laurenin vihreä Polo ja sitäkään en ole vähään aikaan päässyt haistelemaan. Läheltä liippaa mm. Guccin miesten Guilty, mutta tässä tuoksussa on kuitenkin enemmän kyse Fougére-luokan edustajasta.

Molekyyleistä männynraikkautta tuo tuoksuun esimerkiksi Pineeni. Tätä molekyyliä on olemassa sekä alpha-, että beta-muotoa. Pineenejä tuotetaan puunjalostusteollisuuden sivutuotteena ja yleensä sitä myydään alpha- ja beeta-isomeerien sekoituksena. Kåsitykseni mukaan isomeerien tislaus olisi kallista, hankalaa ja siten kustannustehotonta. Pineenit kuuluvat kemiallisesti terpeeneihin. Tosin terpeeneihin viittaaminen tuoksuista puhuttaessa on hyvin ylimalkaista, sillä leijonanosassa puu- ja kukkaistuoksuista on valtava määrä terpeenejä. Terpeenit ovat kemiallisesti hyvin laaja ja mielenkiintoinen ryhmä ja ainakaan vielä oma osaamiseni ei riitä niistä luennoimaan. Käsitykseni mukaan esimerkiksi testosteroni on jotain kemiallista sukua terpeeneille. Osa ihmisistä haistaa ilmeisesti testosteronin autotalli-tärpätti-odöörinä ja osa taas enemän valkeita kukkia muistuttavana tuoksuna.

Sanomattakin lienee selvää, että valkea kukat, kuten esimerkiksi kielo, sopivat loistavasti E2-luokan tuoksuihin jo aivan kemiallisen profiilinsakin vuoksi. Ja niin - nämä tuoksut luokitellaan yleensä miestentuoksuiksi, mutta kukaan ei estä naisia pukeutumasta mäntyyn ja sitruksiin aina välillä.

Ensimmäinen oikea parfyymini oli nimeltään "Le Secret de M. Aigu" eli Herra Terävän salaisuus. Tämä tuoksu on täysin nenän varassa tehty ilman teoreettista tietämystä. Jostain syystä onnistuin kuitenkin tekemään tuoksusta tyylipuhtaan E2-luokan edustajan. Tuoksutreffeillä osallistujat pääsivätkin tutustumaan tähän tuoksuun EdT-vahvuudessa. Epäilen vahvasti pineenejä Vasilisan yliherkkyyden aiheuttajaksi.

Pyytäisinkin nyt teitä lukijoita kertomaan meille kaikille mielipiteitänne ja kokemuksianne mäntytuoksuista.

Ja seuraava aihe on...

Hyvät lukijani,

Pyydän anteeksi tätä hiljaisuutta. Kolmen viikon työputki on vaatinut veronsa, enkä ole saanut blogattua mitään hetkeen. Olen kyllä yrittänyt olla aktiivinen uudella tuoksufoorumilla. Anyway... jatkan tuoksuluokkien käsittelyä tässä piakkoin ja haluaisinkin teiltä mielipiteitä siitä, mikä on seuraavan postauksen aihe. Eli isoista yläluokista meillä on avaamatta neljä kappaletta: Sitruksiset, Puiset, Fougeret, ja Ambret.

Eli mikä näistä on seuraavan postauksen aihe?

B4 - Fleuri aldéhydé

Hyvät lukijani,

Parfyymit ja työt ovat pitäneet minut taas viime viikot kiireisenä. Palaan nyt kuitenkin blogini alkuperäiseen ideaan ja jatkan ranskalaisen parfyymiluokituksen käsittelyä. Tämän päivän aiheena on kukkaisen aldehydiset tuoksut. Tuoksuluokituslähteeni mukaan tämä luokka on hyvin tärkeä nykypäivän parfyymiteollisuudessa. Itse asiassa aldehydisten tuoksujen historia ulottuu melko pitkälle. Synteettiset raaka-aineet eivät ole mikään uusi keksintö parfyymiteollisuudessa, vaan niitä on käytetty jo 1800-luvun lopulta lähtien. Muun muassa ikoninen Guerlainin Jicky perustui jo alunalkaen osittain synteettisiin raaka-aineisiin.
Aldehydit ovat yleisnimi isolle joukoille pitkäketjuisia hiilivety-yhdisteitä. Aldehydeille on tunnusomaista -CHO -ryhmä eli karbonyyliryhmä. Karbonyyliryhmän happi on kiinnittynyt hiiliatomiin kaksoissidoksella. Aldehydeissä tämä ryhmä on terminaalinen eli se on toisin sanoen hiiliketjun toisessa päässä. Aldehydeja valmistetaan alkoholeja hapettamalla. Pitemmälle hapettaessa syntyy karboksyylihappoja. Yksinkertaisin aldehydi on metanolipohjainen formaldehydi, jonka kemiallinen kaava on kaikessa yksinkertaisuudessaan HCOH. Parfyymiteollisuudessa käytetyt aldehydit ovat monesti muotoa R-COH, missä R merkitsee hiiliketjua. Yksinkertaisia suoraketjuisia aldehydejä kutsutaan yleensä nimillä C7, C8, jne, missä numero C:n perässä merkitsee hiiliatomien määrää. Aldehydeillä saadaan aikaan  hyvin erilaisia nuotteja tuoksuihin. Esimerkiksi C7 on voimakkaan vihreän sitruksinen tuoksu, C8 vuorostaan appelsiininen ja C9 ruusuinen. Fragrantican mukaan Chanel viitosen aldehydisyys on peräisin mm. C10, C11 ja C12 -aldehydeistä. Nämä aldehydit antavat tuoksulle sitruksisia ja puhtaan saippuaisia vivahteita.

Toinen aldehydiryhmä ovat aromaattiset aldehydit. Nimensä mukaisesti niissä on mukana aromaattinen hiilirengas. Näistä hyviä esimerkkejä on kanelinen cinnamaldehydi ja kemialliselta rakenteeltaan vielä monimuotoisempi vanilliini. Käsitykseni mukaan varsinaisesti aldehydisistä tuoksuista puhuttaessa viitataan ennenkaikkea tuoksuihin, joissa on käytetty perusrakenteeltaan yksinkertaisia aldehydeja, eli suoraketjuisia aldehydeja.
Ranskalaisen tuoksuluokituksen mukaan B4 -tuoksuissa on tärkeimpänä elementtinä täyteläinen kukkaisuus. Näiden kukkaisten nuottien alla voi olla kevyen puisia, puuterisia ja jopa hiukan eläimellisiä sävyjä. Näiden tuoksujen korkeat nuotit ovat aldehydisiä ja myös sitruksisia.

Aldehydisten tuoksujen suoranainen ikoni on Chanel 5. Tuoksun kukkaisuus on häivytetty aldehydeillä "kukkaismatoksi", josta on vaikeaa havaita yksittäisiä komponentteja.  Ernest Beaux loi Coco Chanelin toivomuksesta tämän legendaarisen "Marilynin yöpaidan". Chanel toivoi saavansa modernin ja uudenlaisen tuoksun ja Beaux päätyi käyttämään aldehydeja. Loppu onkin historiaa ja Chanel 5 on raivannut tietä muille aldehydisille tuoksuille, joista upea esimerkki on YSL:n Rive Gauche.
Toivoisinkin nyt, hyvät lukijat, teidän kertovan kokemuksianne ja mielipiteitänne aldehydisistä tuoksuista. Itsellänikin on koekappale B4-luokan tuoksua kypsymässä kaapissani ja kahden viikon päästä Helena-arvonnan voittaja Hellin pääsee sitä ensimmäisenä tuoksuttelemaan.

Lähteitä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Aldehyde#Naturally_occurring_aldehydes
http://www.fragrantica.com/notes/Aldehydes-165.html
http://www.thegoodscentscompany.com/data/rw1014291.html

Terveisiä Grassesta Osa 3 - Studio des Fragrances

Hyvät lukijani,

On turistikohteita ja on turistikohteita. On Kanariansaaria, jonne mennään ottamaan aurinkoa, puhumaan suomea ja syömään muussia ja lihapullia. Sitten on kohteita, joissa lukemattomat turistit ovat käyneet ja silti sitä tuntee kokeneensa jotain taianomaista. Studio des Fragrances on ehdottomasti turistikohde. Se on ehdottomasti valmiiksipureskeltu ja helppo lähestyä. Se on ehdottomasti nerokas konsepti, jolle monet meidän kaltaisemme parfyymientuusiastikot kumartavat syvään.

Galimardin ehdottomasti innovatiivisin tuote on Studio des Fragrances. Tässä studiossa parfyymin luomisprosessi on puristettu kahden tunnin pikajuoksuun. Koko maailman tuoksujen kirjo on vangittu 127 pulloon. Tässä studiossa voi päästä soittamaan parfymöörin urkuja asiaan perehtyneen mestarin opastuksella. Studio des Fragrances on konsepti, joka olisi ollut helppo tehdä halvalla ja vasemmalla kädellä. Konsepti on kuitenkin viimeisen päälle hiottu ja sitä uudistetaan jatkuvasti. Perusidea on yksinkertainen. Studiossa parfyymisession osallistuja pääsee itse haistelemaan ja sekoittamaan oman hajuvetensä. Studion ohjaajat antavat "parfyymioppilaille" heidän mieltymystensä mukaisesti aina rajatun valikoiman pulloja, joilla tuoksua voidaan rakentaa. Parfyymiurut on jaettu eri tuoksuluokkiin, joissa jokaisessa on pohja-, keski-, ja huipputuoksuja. Tuoksut rakennetaan ohjaajan johdolla pohjasta alkaen ilman peruutusmahdollisuutta käyttäen viiden millilitran asteikkoa lopulta päätyen täyteen sataan millilitraan.

Tuoksustudion lähtöaineissa on selkeästi tehty voimakkaita kompromisseja. Tuoksupulloista löytyy silti yllättäviäkin sävyjä ja varomattomalla yhdistelyllä järkyttävien tuoksupommien aikaansaaminen on täysin mahdollista. Oman tuoksun tekeminen on kuitenkin suhteellisen helppoa ja ennenkaikkea hauskaa. Tuoksuaineissa on selkeästi havaittavissa Galimardin signatuuri, mikä toisaalta antaa myös merkin laadusta. Tuoksutalo on antanut asiakkailleen jotain omasta ytimestään, eikä ole pihtaillut salaisuuksiaan.

Nyt olisi sitten tietysti aika kysyä, tekeekö parin tunnin tuoksusessio kenestäkään parfymööriä. Eihän se tee. Toisaalta kenestäkään ei myöskään tule mestaria ilman harjoitusta. Pulloista löytyvät yhdistelmät ovat kaukana parfyymiteollisuuden puhtaista raaka-aineista, mutta tässä studiossa parfyymiamatöörilläkin on mahdollisuus päästä askel lähemmäksi oikeiden parfymöörien salaisuuksia. Jälleen kerran pitää todeta, että loputon väripaletti ei tee kenestäkään taiteilijaa. Todellinen osaaja loihtii taideteoksen vaikka lyijykynällä. Tuoksustudiota ei tule väheksyä sen rajoitetun tuoksupaletin tai kompaktin etenemistavan takia. Tällaisessa haasteessa todella erotellaan jyvät akanoista.

Studio des Fragrances on myös hyvä koulu kaikille parfyymi-besserwissereille. Mikäli Sinusta tuntuu, että osaisit tehdä tuoksun paremmin, niin varaa lento Provenceen ja näytä omat kyntesi parfymööriurkujen ääressä. Vuosikymmeniä parfyymejä haisteltuani ajattelin itsekin näin. Käynnit parfyymistudiossa antoivat meille inspiraation lähteä kehittämään omaa kaupallista tuoksulinjaa.

Samanlaisen mahdollisuuden tarjoaa parfyymitalo Molinard Grassessa. Molinardin konsepti ei ole minulle tuttu, joten olisi mukava kuulla kokemuksia joltakin tätä mahdollisuutta kokeilleelta. Ilmeisesti myös Guerlain Pariisissa tarjoaa oman tuoksun kehitysmahdollisuutta. Jotenkin kuitenkin epäilisin, että hintalappu Guerlainilla on hieman erilainen. Niin... mitä tämä lysti sitten maksaa? Kaikille lukijoille pitää nyt todeta, että mikään yritys ei sponsoroi tätä blogiani, vaikka tämä alkaakin kuulostaa hiukan mainokselta. Kehotan kuitenkin teitä kokeilemaan itse. Oman tuoksun luominen on todella tajunnanräjäyttävä kokemus. Itse asiassa sananmukaisesti... Migreenikohtaus ei monellakaan ole varmaan kaukana tuoksustudion tuoksumuurista uloskävellessä. Galimardin tuoksusessio maksaa 45€ ja Molinardin muistaakseni 40€. Provencessa vieraillessa tällainen mahdollisuus on yksinkertaisesti pakko käyttää!