aloitan tämänpäiväisen postauksen availemalla hiukan tätä otsikon ranskankielistä sanahirviötä. Monet varmasti tunnistavat otsikosta ainakin kaksi avainsanaa: "fleuri" viittaa itsestäänselvästi kukkaisuuteen ja "chypre" on aikaisemmista postauksista tuttu tuoksuluokka. Hespéride-sana taas viittaa sitruksiin. Ranskalaisen parfyymiluokituksen A-yläluokka koostuu sitrustuoksuista. Näitä sitrustuoksuja kutsutaan monesti myös melko väljällä termillä "Eau de Cologne". Oodökolonki itsessään voi viitata moneen asiaan. Alkuperäinen "Kölninvesi" lanseerattiin Kölnissä jo 1700-luvun alussa. Sateenraikkaan ja kukkaisen tuoksun tehtävänä oli ennenkaikkea virkistää ihoa ja mieltä. Alkuperäiseksi mainittua Kölninvettä on saatavana vieläkin monesta paikasta. Sitä en osaa sanoa, kuinka paljon tämä "alkuperäinen" resepti on vuosien saatossa muuttunut.
Nykyään Eau de Colognella viitataan usein tuoksun vahvuuteen. EdC on tuoksuainepitoisuudeltaan hajuvesistä kaikista miedoin. Useimmiten EdC:n vahvuus on 2-4 % tai 2 - 6%. Moderneista EdC-vahvuisista tuoksuista käytetään myös usein nimitystä "Eau Fraîche". Näiden kahden eroja on joskus kuvailtu niin, että edellisen tuoksu katoaa iholta nopeasti, kun taas jälkimmäinen tuoksuu pitempään. Sitrustuoksujen verrattaen lyhyen kestävyyden takia jotkut luokittelijat eivät pidä "Hespéride"-tuoksuja edes oman tuoksuluokan arvoisina.
Sitrustuoksuissa huipputuoksut ovat aina voimakkaasti korostuneet. Suurin osa sitrustuoksuaineista on molekyylipainoltaan kevyitä ja ne ampaisevat ilmaan hyvin nopeasti. Vanhanaikaisissa sitrustuoksuissa pohjan osuus onkin hyvin pieni. Näitä tuoksuja on välillä kirjallisuudessa nimiteltykin ilmanraikastimiksi, sillä suurin osa tuoksusta haihtuu ilmaan jo ensimmäisten tuntien kuluessa. Aloitan kuitenkin käsittelemään A-luokkaa neljännestä alaluokasta lähtien.
Ranskalaisen parfyymiluokituksen kuvauksen mukaan nämä A4-luokan tuoksut edustavat uuden sukupolven Eau de Cologne -tuoksuja. Aikaisemmassa postauksessa kehotin teitä kaivamaan Diorin Eau Sauvaget hyllystä esille. Yksi leimallinen tekijä näille uuden sukupolven raikkaille cologneille onkin metyyli-dihydrojasmonaatti eli kauppanimeltään hedioni. Hedioni on molekyylin nimenä varmasti monille tuoksuharrastajille tuttu. Hedioni on metyylidihydrojasmonaatti-nimensä mukaisesti luonnollinen osa jasmiinin tuoksua ja nykyään sitä valmistetaan synteettisesti. Puhtaana tuoksuaineena hedioni on mielestäni raikas, mutta toisaalta suurina määrinä suorastaan brutaali. Hedionia kuvataan monesti englanninkielisellä termillä "crispy" - suomeksi sen voisi kääntää vaikka "rapsakka". Samalla tavoin A4-luokan tuoksuja kuvaakin kuiva, kirpeä rapsakkuus.
Diorin Eau Sauvage on hyvä esimerkki A4-tuoksusta. Sitrukset ja hedioni suorastaan hyppäävät tuoksusta nenään. Hedionin lisäksi mukana on myös muita tärkeitä jasmiini-komponentteja. Oma nenäni erottaa joukosta ainakin voimakkaan linaloolin ja heikosti myös indolin. Eau Sauvagen vastalanseeratussa parfyymiversiossa indolinen jasmiini on vielä paljon tunnistettavampi. Linalooli on tärkeä komponentti myös laventelin ja monien yrttien, kuten basilikan ja korianterin tuoksussa. Indoli tuoksuu taas isompina määrinä melko *köh* fekaaliselta eli suomeksi kakkaiselta
Toissijaisena näissä A4-luokan tuoksuissa on mukana selkeä kukkaisuus. Hedioni ja indoli viittaavat voimakkaasti valkeisiin kukkiin. Jasmiini ja esimerkiksi kielo sopivatkin hyvin sitrus-chypre-harmonioihin. Kielo on aina tietynlainen fantasianuotti ja tekijänsä näkemys. Aito kielo on myrkyllistä ja kaikki hajuvesiteollisuudessa käytetty kielo onkin jollain tavoin keinotekoista. Toisaalta meidän tulee muistaa, että kaikki hajuvesissä käytetyt materiaalit ovat kuitenkin jollain tavoin käsiteltyjä. Jopa "aidot luonnonaineet" on kuitenkin saatettu käytettävään muotoon pitkillä ja usein hankalilla prosesseilla. Näin tekijöiden kädenjälki kuitenkin joka tapauksessa tuoksuu myös luonnonraaka-aineissa.
Kolmassijaisena A4-tuoksuissa tuntuu pohjanuottina "chypre". Olen aikaisemmissa postauksissani käsitellyt hieman chypreä ja käsitteenä se oli minulle ainakin hitaammin aukeava. Olen lapsesta asti rakastanut chypre-tuoksuja, mutta vieläkään en osaa täysin kattavasti kuvata chypren olemusta. Tätä tuoksunuottia ja luokkaa karakterisoivat sammal, seetripuu, patsuli ja rapsakat sitrukset - usein juuri bergamotti. Puunuoteista juuri kuivaa ja mineraalista seetriä pidetään tärkeimpänä. Eau Sauvagen lisäksi A4-luokan edustajista mieleeni tulee Lancômen klassinen Ô de Lancôme. Tämä 1960-luvulta peräisin oleva tuoksu on raikkaan colognemainen ja siinä on selkeän rapsakka, kuiva chypre-fasetti. Myös Diorin Diorella voisi sopia kaikessa raikkaassa fenkolisuudessaan tähän luokkaan. Heinäkuussa lanseerattu PP Perfumes Eau de Cologne on myös yrttisyydessään mitä suurimmassa määrin A4-tyyppiä.
Hespéridé fleuri chypre -tuoksut ovat monella tapaa unisex-tuoksuja. Totta kai Eau Sauvage on brändätty miehille ja Diorella naisille, mutta kokemukseni mukaan juuri tässä luokassa tehdään paljon rajojenylityksiä. Varsinkin monet naiset käyttävät sitruksista Eau Sauvagea. Olen monesti sanonut olevani tuoksumielessä vanha nainen kolmikymppisen miehen ruumiissa, joten itse olen nauttinut vuorostani Diorellasta päälläni. Haluankin yllyttää teitä kaikkia rohkeasti kokeilemaan virkistäviä A4-luokan tuoksuja. Totta kai haluaisin kuulla omia näkemyksiänne tämän luokan edustajista.
